Taimilan mustan aukon konmaritus

IMG_1503.jpg

Tiedättekö lomapäivän tai -päivien lähestyessä sen kutkuttavan tunteen kun voi miettiä, että mitä sitä lomalla oikein tekisi? Meillä tuo pohdinta lähestyvän lyhyemmän tai pidemmän loman alla tiivistyy aina samaan ajatukseen: ”mitä me lomalla remontoistais?”. Vappu ja sen suoma yksi lomapäivä ei ollut tässä suhteessa poikkeus. Tartuimme siihen hommaan, johon tarttuminen tuntui samaan aikaan ylivoimaiselta, mutta väistämättömältä.

Muuttaessamme marraskuussa 2014 Taimilaan, kannettiin keskikerroksen yhteen huoneeseen kirjahyllyt ja paljon kaikkea sälää, joka ei löytänyt paikkaansa (sälää, josta olisi jo silloin pitänyt hankkiutua eroon…). Keittiöremontin alettua heti joulukuussa, kirjahyllyjä käytettiin keittiön kuivatavaran ja astioiden säilyttämiseen. Kesäkuussa 2015 huone muuntui Taimilan K-Raudaksi kun kirjahyllyyn järjesteltiin kaikki työkalut ja remontissa tarvittavat muut asiat. Samaan aikaan kirjahyllyjen kaappien uumeniin jäi paljon keittiötavaraa huoneen edellisen roolin jäljiltä. K-Rauta muuntui syksyllä 2015 myös tilapäiseksi sisäänkäynniksi kun uutta kuistia alettiin rakentaa. Kuistin valmistuttua huone omaksui pitkäaikaisimman roolinsa Taimilan mustana aukkona, joka kätki sisäänsä uskomattoman määrän roinaa, joista suurimman osan sai kantaa kaatopaikkakuormaan.

IMG_1516.jpg

Huoneen tavaramäärän paljous ja sekaisuus on ahdistanut koko sen olemassaoloajan enemmän tai vähemmän jatkuvasti. Kiitos Taimilan neliöiden, huone ei ole jatkuvasti silmien alla eikä siellä tarvitse viettää aikaansa, joten jollain tavalla olen pystynyt tämän huoneen kanssa elämään elämääni. Valehtelisin kuitenkin jos väittäisin, että en ole tätä päivää odottanut (vastenmielisyydestään huolimatta) kuin kuuta nousevaa. Nyt remontti on siinä vaiheessa, että tämä huone tulee todellakin seuraavaksi työn alle ja siksi huone sai vihdoin ansaitsemansa konmarituksen. Ihan reilu kysymys tässä kohtaa on, että miksi ihmeessä olemme säilöneet kaatopaikalle menevää roinaa 3,5 vuotta, eikö huonetta olisi voinut siivota aikaisemmin?

Rehellisesti vastaus on, että todellakin olisi. Totta on myös, että huoneen perusteellinen siivous ei johtanut mihinkään. Siivosin huoneen perusteellisesti joka kerran kun huoneen rooli vaihtui ja veimme aina kuorman kaatopaikalle. Joka kerran kävi myös niin, että koska huone ei varsinaisesti ollut missään käytössä, sinne oli helppo varastoida tavaraa, jolle ei juuri sillä hetkellä keksinyt paikkaa. Nyt tuo tavaramäärä on kärrätty jo kaatopaikalle. Helpottavaa ja samaan aikaan puhdistavaa. (mihin siirrän nyt kaiken ”sälän”, joka pitää vieraiden kävellessä pihaan, kärrätä johonkin??)

Taimilan musta aukko on siis nyt ihan oikea huone, jonka ikkunakin paljastui kirjahyllyjen takaa 3,5 vuoden jälkeen. Huoneeseen tehtiin jo uusi oviaukko pariovia varten ja vanha oviaukko eteisen puolelta laitetaan umpeen. Tästä se nyt kuulkaa alkaa: keskikerroksen loppujen huoneiden remontti. Antin kunnianhimoinen tavoite on remontoida kaikki kolme huonetta kesäloman aikana. Minä olen onnellinen jos Taimilan joulua vietetään remontoidussa keskikerroksessa. Viimeinen täysi remonttikesä on täällä. Iso jee sille!!

IMG_1484

IMG_1545.jpg

 

Pyhä state of mind

aaad498f-d758-49ec-8458-32718789ed0b

Hiihtoloma Lapissa on ollut mulle ja Antille perinne jo kolmetoista vuotta. Lapsuudessa kävin Lapin hiihtokeskuksissa satunnaisesti kavereiden perheiden ja serkkujen kanssa, mutta varsinainen Lappimatkailu perheen kanssa ei ole kuulunut mun lapsuuteen. Äidin kanssa käytiin kuitenkin talvisin aina muutaman kerran mäessä, joten laskettelu on ollut kiinteä osa mun lapsuuden talvia erityisesti sen jälkeen kun yläasteella sukset vaihtuivat lautaan. Teini-iässä kaikki talviviikonloput vietettiin aina kavereiden kanssa mäessä. Siksi olikin jackpot, että Antti on myös laskija sielultaan, joten yhteisen perinteen luominen oli molemmille luontevaa. Hiihtolomasta onkin tullut meille se ”pyhä” loma, jota ei esimerkiksi ole kertaakaan käytetty remontoitiin, vaikka aikalailla kaikki muut lomat ovat joutuneet remontin uhreiksi.

IMG_0026.JPGKuva: Mika Ilvesmäki

Ensimmäiset vuodet kävimme hiihtolomalla Iso-Syötteellä, joka oli lähin tunturialue. Tämä siksi, että Emppu-koiramme oli maailman huonoin autossa matkustaja ja mitä lyhyemmäksi automatkan pystyi lyhentämään, sitä parempi. Siinä vaiheessa kun Emppu siirtyi nauttimaan elämästä vihreämmille niityille, me vaihdoimme tunturin Pyhään, emmekä ole kyllä hetkeen mihinkään muuhun vaihtamassa. Pyhätunturin vapaalaskualueet, rinneprofiilit, rauhallisuus (ei teinien bilemesta) ja se, että autoa ei tarvitse koko viikon aikana käynnistää vaan kävellen pääsee joka paikkaan, ovat ne kriteerit, jotka meidät tänne tuovat vuosi toisensa jälkeen. Tämän reissun jälkeen arvostan myös perherinteiden olemassaoloa ja loistavaa profiilia, sillä Tilda 2v. innostui toden teolla laskemisesta. Lasten rinteestä aloitettiin, mutta kahden päivän jälkeen vaihdettiin jo perherinteisiin, koska neidillä ei riittänyt motivaatio enää lasten rinteeseen. Loman viimeisenä päivänä noustiin Tildan kanssa jo Pyhäexpressillä tunturin huipulle ja vietettiin viimeinen laskupäivä eturinteissä.

IMG_0045.JPGKuva: Mika Ilvesmäki

4da0c166-1422-4914-8588-3f1b259d9c3a

Tämän reissun suurin oivallus tuli yhtenä laskupäivänä kun nousimme hississä kaikki kolme ylös perherinnettä: miten mahtavaa on harrastaa koko perheen kanssa! Samalla myös tajusin, että nyt ollaan todellakin jo niillä nurkilla kun Tildan kanssa voi alkaa yhdessä kaiken näköistä tekemään. Lapsen vilpitön oppimisen halu ja innostus on jotain sellaista, että siihen haluaa hetkeäkään epäröimättä vastata ja opettaa lisää. Ensimmäisen perherinnepäivän jälkeen Tilda oli niin vilpittömän iloinen uudesta taidostaan, että pulkkamäen viehätys tuli samalla kuopattua. Miksi mennä pulkalla jos voi mennä suksilla kovempaa?

IMG_0042Kuva: Mika Ilvesmäki

Pyhä ei siis pettänyt tänäkään vuonna. Viikko vierähti niin rinteessä kuin ladulla, muutaman hyvän kirjan parissa ja lomamoodissa ihan mitä vain syöden. Hiihtoloman huolettomuus ja ulkoilmassa olemisen rajattomuus koukuttavat, ja nämä ovat itselleni ne seikat, miksi tänne palataan vuodesta toiseen. Myöskään tunturin hiljaisuutta ei voi väheksyä. Se tunne kun olet kirjaimellisesti olemassa vain omien ajatustesi kanssa, on lähes meditoivaa ja erittäin voimaannuttavaa. Tälle on olemassa myös oma nimityksensä: Pyhä state of mind.

4f61ecf2-f49a-45cb-8f1e-30e919e4b6ae