Kuukausi: heinäkuu 2016

Lisää liikuntaa!

/ taimilanliikuntatohtori / Jätä kommentti

Kolme päivää Vierumäellä liikkuen, liikkuen ja liikkuen. Ja tietysti myös syöden ja hyvästä seurasta nauttien. Näistä on mun onnistunut loma tehty.

Tillin syntymän jälkeen olen toki jo päässyt liikkumaan, mutta aika vähän on varsinaista liikuntaa pystynyt tai uskaltanut vielä tehdäkään. Ja liikunnalla tässä kohtaa tarkoitan siis ”aivan loppu ja poikki-liikuntaa”. (synnytys ei ollut siis ihan normisetti, tästä voin postailla myöhemmin). Nyt kun oli kolme päivää pyhitetty ihan vain liikunnalle aikuisten kesken niin täytyy sanoa, että pientä ahnehdintaa oli ilmassa. Luonteeseen tietystä myös sopii ”kaikki tai ei mitään” meininki. Niinpä sitä tuli jo ensimmäisenä päivänä ahnehdittua lihakset sen verran kipeiksi, että näin jälkikäteen ajateltuna yhtään pidempää aikaa ei multa tämä liikuntaloma olisi onnistunut.

Loma aloitettiin omaan nuoruuteen kuuluneella yleisurheilulla. Omissa mielikuvissaanhan satasen sileä taittuu yhtä nopeasti kuin 20 vuotta sitten ja pituudessa hyppy leiskahtaa yli viis metriä ihan niin kuin silloin ennen. Mielikuvissa kyllä, todellisuus on jotain toista. 100m oli kovin pitkä matka ja nopeudesta loppui kyllä terävin terä jo 60m kohdalla. Mielikuva nopeudesta olisi kyllä ollut mahtava pitää, mutta reality check tässä kohtaa oli ehkä ihan paikallaan. Pituus jäi melkein kaksi metriä nuoruuden ennätyksestä, joten ei siitä sen enempää 😀 Kiekkoa treeanailtiin myös, joka oli kyllä mahtia, koska Liikunnan jälkeen en ole kiekkoon koskenutkaan. Tyttöjen liikuntatunneilla kun aika harvoin riittää kiekon heiton opettamiseen. Kaiken kaikkiaan siis tässä yleisurheilusetissä oli enemmän kyse ”höntsäilystä”, vaikka jokainen harjoitus ja veto vedettiinkin luonnollisesti täysiä 😀

IMG_1393

IMG_1196

Liikuntalomaan mahtui myös suppailua, asahia, crosstrainingiä, luontoliikuntaa, hohtokeilausta sekä visiittiä Flowparkkiin. Jälkimmäisin kuuluu kyllä ehdottomasti mun lemppareihin kaupungista riippumatta. Oman uskalluksen ja fyysisyyden haastaminen on vaan niin mun juttu, ja Flowparkissa ne on molemmat läsnä. Tässäkin tosin omien lihasten löytämisprosessi on selkeästi vielä kesken, josta kertoo myös mainitsemisen arvoinen yläkehon joka lihassolun jumi. Mutta montaa parempaa fiilistä ei löydy kuin lihasjumi. Snadisti olen tätä tunnetta vuoden aikana kaivannut!

Vaikeimpaan mustaan rataan ei lähdetty onnea koittamaan kun kädet oli viimeisen punaisen radan jälkeen sen verran spagettia, että käsien nosto pään yläpuolelle sai jo aikaan melkoisen irvistyksen. Tuo musta rata pitää kyllä käydä ehdottomasti vielä joskus haastamassa, sen verran vaikealta se näytti.

IMG_1330

Liikuntaloma antoi pienen vilauksen siitä vanhasta Annasta, jota ei ole yli vuoteen ollut olemassakaan. Oman liikunnallisen elämäntavan ylläpitäminen on ollut viimeisen vuoden aikana todella vaikeaa eikä pelkästään oman synnytyksen jälkeisen tilan takia. Remontti asettaa omat haasteensa, koska to do-listalla se nyt vaan on kärkipäässä, jotta tämä meidän talo (ja piha) näyttää joskus joltain muulta kuin maansiirtofirman pihalta tai kaatopaikalta. Ja luonnollisesti toinen meistä on aina Tillin kanssa, joten vain yksi pystyy remontoimaan. Tämä on ollut ehkä muutenkin lapsen syntymän myötä se yllättävin asia, joka on periaatteessa kyllä ollut tiedossa, mutta nyt se vasta konkretisoituu: Tillin kanssa ei todellakaan voi duunailla mitään keittiön siivomista/astianpesukoneen tyhjentämistä kummempaa hänen valveillaoloaikanaan. Tämä on todellakin päivänselvä asia, mutta sen kirjaimellisuus on kyllä iskenyt niin vastan kasvoja. Kukaan hullu ei tietenkään ala tekemään tämän tason remonttia pienen lapsen kanssa, mutta meillä remotti oli jo alkanut ennen kuin Tilli ilmoitti tulostaan, joten ihan by the book ei nyt voinut elämää suunnitella tältä osin 🙂

Omatoimiliikuntalomaa voin Vierumäellä todellakin suositella. Kaunis luonto ympärillä, erittäin monipuoliset liikuntamahdollisuudet ja hyvä ruoka takaavat onnistuneen loman 🙂

IMG_1213.JPG

 

 

Citykolmiosta Taimilan rauhaan

/ taimilanliikuntatohtori / 1 kommentti

IMG_3707

Unelma omasta talosta on ollut olemassa aina, mutta unelma vanhasta puutalosta syttyi vasta 2000-luvun loppupuolella kun ostimme ensimmäisen yhteisen kotimme, citykolmion Jyväskylän keskustasta järven läheisyydestä. Sitä sisustaessani rakkaus vanhoihin huonekaluihin ja esineisiin heräsi, ja sitä myöden myös unelma ihan oikeasta vanhasta talosta sai alkunsa. Kiinnostus historiaan ja omiin juuriin on ollut aina olemassa ja vanha talo sopi siihen identiteettini osaan jälkikäteen ajatellen niin hyvin, että ihmettelin miksi edes olin jossain vaiheessa haaveillut uudesta talosta. Vanhan rintamamiestaloni myötä joku osa minusta tuli kokonaiseksi.

Oman talon etsinnän aloitimme mieheni kanssa jo vuonna 2012 ja sitä oikeaa saimme etsiä pari vuotta kunnes se yllättäen tuli vastaan. Olimme rajanneet kaksi Jyväskylän vanhaa puutaloaluetta kohteiksi ja kävimme katsomassa lähes kymmentä taloa ennen kuin Taimila tuli vastaan. En voi sanoa, että se olisi ollut rakkautta ensisilmäyksellä. Taimilasta olimme kuulleet jo ystäväni mieheltä, joka tunsi silloisen omistajan. Talo ei herättänyt meissä sijaintinsa puolesta mielenkiintoa ja niinpä tulimme katsomaan taloa puoliksi kohteliaisuudesta, koska meistä oli jo talon omistajalle mainittu ja hän oli innostunut meistä mahdollisina ostajaehdokkaina.

Tulimme Taimilaan henkilökohtaiselle näytölle ensimmäisen kerran kesäkuun 2014 alkupuolella ja muistan, että siinä vaiheessa minulla oli kiikarissa toinen rintamamiestalo, joka kiinnosti kovasti. Olin siis katsomassa Taimilaa vain ja ainoastaan kohteliaisuudesta. Mieheni kuitenkin tykästyi taloon ja tulimmekin katsomaan taloa toistamiseen myös yleiselle näytölle. Muistan meidän heittäneen yläfemmoja kun näimme kellarikerroksen lähes alkuperäiset pesu- ja saunatilat. Samalla meitä vastaan tuli saunan ovissa muita näytöllä olijoita, jotka puistelivat päätään ja huokailivat kellarikerroksen hirveää kuntoa. Meille yksi erittäin tärkeä kriteeri oli löytää rintamamiestalo, jota olisi remontoitu mahdollisimman vähän kahdestakin syystä. Ensiksi mistään tehdyistä remonteista (kuten kalliista Puustellin keittiöistä tai vastaremontoiduista pesutiloista) olisi aivan turha maksaa talon hinnassa, koska kaikki menee kuitenkin uusiksi ja toiseksi, mitä vähemmän taloa on remontoitu, sitä suuremmalla todennäköisyydellä talo on terve. Taimila oli tärkeimmiltä huoneiltaan juuri tällainen ja myönsin miehelleni, että juuri tämä rintamamiestalo on todellakin varteenotettava vaihtoehto.

Kesä 2014 oli edennyt jo heinäkuuhun kun minulla kiikarissa ollut talo meni nenän edestä (miehen mielestä se talo oli liian iso ja sitä myöden myös liian kallis, joten tappio oli vain yksin minun) ja siinä vaiheessa mies taas ehdotti, että käydäänkö vielä katsomassa Taimilaa (joka ei siis siinä vaiheessa vielä ollut Taimila), johon minä juuri tappion kokeneena en voinut muuta kuin suostua. Oma puutalo oli ollut etsinnässä jo pari vuotta ja citykolmiomme oli remontoitu kauttaaltaan, joten sormet syyhysivät isommalle remonttikohteelle ja tietenkin vanhalle puutalon hengelle. Niinpä tulimme kolmannen kerran katsomaan Taimilaa ja tämä kerta johti tarjoukseen.

Tarjouksemme hyväksyttiin ja citykolmio lähti samantien myyntiin. Vanhan asuntomme myynti oli Taimilan talokaupan onnistumisen ehtona. Oman citykolmion myynnissä kesti niin kauan, että epätoivo hiipi jo moneen kertaan mieleen, mutta sinnikkyys palkittiin ja 1.11.2014 kannoimme muuttokuorman kolmen päivän varoitusajalla marraskuiseen asuun pukeutuneeseen Taimilaan ❤

IMG_3287

Taimilan remontti alkoi keittiöremontilla heti joulukuussa 2014 ja samoihin aikoihin Taimilasta tuli Taimila 🙂 Nimen alkuperä vaatii oman postauksensa, joten stay tuned!