Taimilan ensimmäiset puutarhajuhlat

FullSizeRender (12) (kopio) 2

Tämän kirjoituksen voisi nimetä myös behind the scenes-nimellä sillä erotuksella, että ei ole mitään kulissia vaan tämä piha on kaiken kansan nähtävillä ihan koko ajan. Talomme ohi ajavista sunnuntaiajeluista voisi päätellä, että tätä seikkaa on myös hyödynnetty. Kotipaikkakunnallani on talo, jonka jouluvaloilotulitusta käydään jouluisin aina katsomassa. Minulla on sellainen tuntuma, että Taimila menee tuohon samaan nähtävyyskategoriaan remontin ja pihan järkyttävyydessä.

Remontin järkyttävyyttä on montaa eri tasoa. Itselleni pihan tekeminen on ahdistavuudessaan lähes samalla viivalla kellarin remontin kanssa. Paljon enempää oman mukavuusalueen ulkopuolella en voisi olla. Pihan suunnittelu, tekeminen ja lopulta ylläpitäminen vaativat meiltä molemmilta sellaista ”outside the box”-ajattelua, että lukion matematiikan tunnilla on edellisen kerran omalta osaltani vaadittu samankaltaista pinnistelyä. Asennoidun yleensä aika lailla kaikkiin asioihin niin, että se mitä en osaa, sen opettelen. Pihasuunnittelun ja pihan tekemisen edessä olen joutunut myöntämään tappioni. Paitsi, että pihan tekemiseen tarvitaan ison koneen voimaa eikä naista ja lapiota, niin pihan työvaiheista pitää myös ymmärtää jotain. Onneksi älysimme ottaa pihasuunnitelman alan ammattilaiselta, minkä myötä yöunet saatiin palautettua pitkäksi aikaa. Yöunet menetettiin uudestaan alkukesästä kun tuli pihasuunnitelman toteutuksen aika.

Eniten pihan tekemisessä stressasivat työvaiheet, jotka eivät olleet meille kummallekaan selvillä. Varsinaisesti tekemätön työ ei juurikaan ahdista silloin kun tiedän mistä sen tekeminen on kiinni. Minun stressimittarini nousee huippuunsa silloin kun en tiedä, mitkä työvaiheet minulla on edessäni. Tässä kohtaa voimme ottaa käsipeilin käteen; emme ottaneet tarpeeksi hyvin selville, mitkä työvaiheista voimme oikeasti tehdä itse ja mihin tarvitaan ammattilaista. Enimmäkseen tästä syystä piha näyttää juuri nyt edelleen tältä:

FullSizeRender (12) (kopio)

Remontin keskeneräisyys sekä sisällä että pihalla tuo kahden ihmisen sietokykyyn melkoisen vitutuselementin. Pihan remonttia olisi paljon helpompi kestää jos sisäpuolella ei olisi niin moni rintama kesken. Ja päinvastoin. Olin jo ehtinyt elää sitä todellisuutta mielessäni, että meillä on pihajuhlat syyskuussa. Vaikka tässä remontissa, niin kuin remonteissa yleensäkin, on joutunut mukautumaan uusiin aikatauluihin, pihan suhteen olin elänyt vahvasti siinä uskossa, että nyt se kyllä tehdään edes johonkin kuosiin. Mullan levityksen ja nurmen istutuksen pystymme varmaan tekemään vielä tänä syksynä, mutta kaikki muut istutukset jäävät ensi kevääseen. Eli joo, tuleehan se johonkin kuosiin, mutta ei siihen, jossa on terassi, puutarhakalusteet ja pehmeä ruohikko paljaan jalan alla. Ajatukset on siis pihan osalta siirrettävä suosiolla ensi kesään, kohti Taimilan ensimmäisiä puutarhajuhlia.

 

 

Mikä sinua liikuttaa?

FullSizeRender (12) (kopio) 12

Nalle puh on viisaasti sanonut, että liikunnan tulee mukautua yksilöön eikä yksilön liikuntaan. Näin sen tulisi olla niin koulun liikuntatunneilla, vapaa-ajan harrastuksissa kuin televisiossa pyörivissä painonpudotusohjelmissakin. Mikäli liikunnasta on tarkoitus innostua, liikuntamuodon tulee olla yksilölle mieluinen ja motivoiva. Oletko itse pohtinut millainen liikkuja olet? Minkälaisesta liikunnasta nautit ja minkälaisessa ympäristössä mieluiten liikut?

Olen itse juuri nyt tilanteessa, jossa määrittelen itseäni liikkujana uudestaan. Liikunta on ollut kiinteä osa elämääni aivan pienestä lapsesta asti, mutta tällä hetkellä elän muutosten aikaa myös liikkumiseni suhteen. Entinen Anna nautti mahdollisimman hirveästä rääkistä, jossa keho joutui antamaan kaikkensa. Nykyinen Anna nauttii paljon lempeämmästä liikunnasta, jossa pääpaino on kehon rääkkäämisen sijaan mielen virkistämisessä. Entinen tanssiva bodycombataddikti on siirtynyt liikkumaan metsässä, vaeltamaan vuorilla ja hengittelemään joogamatolla rauhassa kehoa kuulostellen. Entisestä liikkuja-Annasta on lajeina jäljellä oikeastaan enää hiihto ja lumilautailu.

Yksi rajoitus on ollut minunkin liikkumisessani aina; en ole koskaan ollut kuntosalitreenaaja. Itseasiassa treenikertani kuntosalilla on laskettavissa kahden käden sormilla koko elämäni aikana jos opintojen aikaista pakollista kuntosalikurssia ei lasketa mukaan. Nautin kyllä oman kehon painolla tehtävistä harjoitteista ja joskus tartun kotona jopa kahvakuulaan, mutta kuntosali ympäristönä on itselleni niin vastenmielinen, että se ei motivoi minua liikkumaan.

IMG_7056

Tästä syystä itse koen kovin erikoiseksi, miten kaikissa tv:ssä näytettävissä laihdutusohjelmissa laihduttajien ainoa liikuntamuoto näyttäisi olevan kuntosalitreeni. Ymmärrän toki tämän fysiologisen näkökulman. Tarkoitus on pudottaa painoa mahdollisimman nopeasti, jolloin on pakko antaa tekohengitystä hupeneville lihaksille salitreenin muodossa. Tällä tyylillä päästään haluttuun lopputulokseen nopeasti, mutta kyseenalaista on, kuinka kestävä tämä reitti on. Mikäli liikuntalaji ei ole yksilölle se ykkösjuttu, motivaatio ei voi millään riittää muutamaa viikkoa tai kuukautta pidemmälle.

Liikuntamotivaation löytämisessä oleellista on tunnistaa millainen olet liikkujana eli oma liikkujatyyppisi. Näin voit suuntautua kokeilemaan niitä lajeja, jotka motivoivat sinua. Oleellista liikkujatyypin tunnistaminen on myös oman jälkikasvun takia; miten ohjaat ja kannustat omia lapsiasi liikunnan pariin. Jaana Kari on tutkinut ansiokkaassa väitöskirjassaan luokanopettajaopiskelijoiden liikuntakokemuksia ja päätynyt aineistonsa perusteella seitsemään eri liikkujatyyppiin. Tunnistatko näistä itsesi?

Kilpailija arvostaa liikunnassa menestymistä, kehittymistä, tuloksia ja saavutuksia. Hän on hyvä liikkuja, joka ei kuitenkaan innostu liikunnasta ilman tavoitteita. Uurastaja puolestaan on ahkera liikkuja, joka suunnittelee liikkumisensa etukäteen, arvostaa liikuntamääriä ja mittaa/laskee liikkumisensa. Liikunnan avulla uurastaja saavuttaa tyytyväisyyden itseensä. Elämysliikkuja on mukavuudenhaluinen liikkuja, joka arvostaa liikunnasta saatavia elämyksiä ja kokemuksia. Hän liikkuu mielellään luonnossa koiran kanssa tai yhdessä ystävien kanssa. Liikunnan tuottaja taas nauttii siitä kun saa ohjata ja innostaa muita liikkumaan. Liikkujana tämä tyyppi on aktiivinen liikkuja ja hänellä on monipuolinen liikuntahistoria. Liikunta on tärkeällä sijalla elämässä, mutta muiden ohjaaminen saattaa mennä oman päivittäisen liikkumisen edelle.

Liikunnan kolhima arvostaa hyvää ohjausta ja kannustusta asiantuntijalta. Hän näkee itsensä heikkona liikkujana, koska on kokenut liikunnan parissa epäonnistumisia. Liikunnan kolhima innostuu liikkumisesta lisää kun huomaa oppivansa. Terveyden korostaja keskittyy hoitamaan liikunnalla ensisijaisesti terveyttään. Liikkujana hän on enemmän kuntoilija, jota liikunnassa ohjaa tavoitteet. Liikunnan suurkuluttaja taas rakastaa kaikkea liikuntaa ja liikkujana tämä tyyppi onkin elämäntapaliikkuja. Hänellä ei ole mitään vaikeuksia lähteä liikkeelle.

Itsestäni löydän piirteitä monestakin eri tyypistä, mutta eniten ehkä samaistun liikunnan suurkuluttajaan ja elämysliikkujaan. Myös liikunnan tuottaja löytyy minusta luonnollisesti jo ammatinvalintani myötä. Karin tekemä tutkimus on erittäin tervetullut herättely liikuntamaailmaan, jossa liian usein ajatellaan, että se mikä sopii toiselle on yhtä motivoivaa myös jonkun toisen mielestä. Eli älä koe huonommuutta jos sinä et innostu salitreenistä, joukkuelajeista tai ryhmäliikuntatunneista muiden tapaan. Maailma on täynnä erilaisia tapoja liikkua, etsi niistä se, joka sinua liikuttaa parhaiten.

Liikunnallista elokuun viimeistä viikkoa!