Alisuorittamisen mestari

still-2607435

Tämä on valjennut minulle vasta viimeisen vuoden aikana. Jo yläasteella panostin vain niihin aineisiin, jotka minua todella kiinnostivat. Minulla ei ole ikinä ollut tarvetta saada kiitettävää kuin vain tietyistä aineista. Sama meno jatkui lukiossa, jossa panostin neljään aineeseen ja kaikki muut suoritin hyvin tai keskinkertaisesti. Kyse ei ollut siitä ettenkö olisi ollut kiinnostunut oppimisesta ja itseni kehittämisestä vaan lähinnä siitä, että minua ei kiinnostanut lukea sellaisten aineiden kokeisiin, joiden lopullinen arvosana ei ollut minulle merkityksellinen. Olin ja olen sisäsyntyisesti alisuorittamisen mestari.

Tämän tapani kohdata erilaisia työtehtäviä olen vasta myöhemmin tunnistanut alisuorittamiseksi. Sen ansiosta olen pystynyt samaan aikaan tekemään isojakin projekteja. Alisuorittamisen avulla olen samaan aikaan kirjoittanut väitöskirjan, tehnyt maisterin tutkinnon, johtanut tanssikoulua ja opettanut yliopistolla tai koulussa. Alisuorittaminen on myös se, joka on pitänyt minut järjissäni niinä hetkinä kun tekemistä on oikeasti ollut liikaa.

Alisuorittamisessa on pohjimmiltaan kyse priorisoimisesta ja priorisointi mahdollistuu kun olet kartalla paitsi omista arvoistasi, myös osaamisestasi ja kyvyistäsi. Yksinkertaistettuna priorisointi on sitä, että päätät, mikä tehtävä tai työ vaatii sinun sataprosenttisen panostuksesi, mihin riittää 70% ja minkä voit tehdä 50% panostuksella. Kyse ei ole siitä ettetkö tekisi työtäsi hyvin, päinvastoin. Työn laatu on tehtävänanto huomioiden täysin riittävä joskus jopa paljon yli riittävän. Et vain ole kuluttanut itseäsi loppuun kaiken työmäärän alla ja energiaa jää elämässä paljon muuhunkin kuin vain töiden tekemiseen.

Itselläni alisuorittaminen mahdollistaa myös multitaskaamisen.  Eli screwing up several things at once. Tämä taitaa olla multitaskaamisen epävirallinen virallinen määritelmä, joskin Talouselämän vuoden vanha artikkeli viittaa tutkimukseen, jossa multitaskauksen todetaan olevan nopeaa vaihtamista usean asian välillä, ei niinkään usean asian pitämistä työn alla yhtä aikaa. Minun multitaskaamiseni on kuitenkin juuri sitä, jossa päällekkäin saattaa olla montakin projektia yhtä aikaa päällä. Kaikille teille, jotka olette ihmetelleet kaiken yhdenaikaista handlaamista, tässä on totuus. Alisuoriudun, ihan kympillä, koko ajan.

Multitaskauksella on nykypäivänä negatiivinen kaiku, koska sen ajatellaan tuottavan huonoja lopputuloksia niin tehtävistä suoriutumisessa kuin ihmiskohtaloissakin. Tajusin tuossa eräällä Tampere-Jyväskylä bussimatkalla ystäväni kanssa keskustellessa, että multitaskaaminen on ollut minulle ominaista niin kauan kuin muistan. Keskustelu oli itselleni aika silmiä avaava. Lapsena multitaskaukseni oli sitä, että alle kouluikäisenä vaihdoin sujuvasti samanaikaisista barbieleikeistä ninja- ja tarzanleikkeihin, muuntauduin prinsessasta teenage mutant-kilpikonnaksi ja ballerinasta futariksi. Jalkapallotreeneistä menin suoraan balettitunnille ja päinvastoin. Juoksulenkiltä tulin koneen ääreen ompelemaan tilkkutäkkiä ja lähdin siitä yleisurheilutreeneihin. Nämä kaikki kuulostavat lapsen ja nuoren erilaisilta harrastuksilta (tai jakautuneelta persoonalta), mutta minulle itselleni ne kuvastavat haluani tehdä paljon erilaisia asioita, eli multitaskata, jo lapsena.

take-it-easy-2015200

Multitaskauksen ei tarvitse siis aina olla kuluttavaa, se voi olla oikealla tavalla tehtynä myös erittäin tuottavaa. Kuluttavaksi se muuttuu silloin jos tavoittelee kaikessa täydellisyyttä tai jos työmäärä on niin iso, että langat eivät pysy enää käsissä. Palataanpa takaisin lukioon. Jäit varmasti miettimään, mitkä ne neljä ainetta olivat joihin panostin. Liikunta, terveystieto, englanti ja historia saivat jakamattoman huomioni lukiossa. Nämä olivat niitä aineita, jotka innostivat ja aineita, joita tiesin tarvitsevani tulevaisuuden opinnoissani. Priorisointi lukiossa osoittautui sittemmin oikeaksi, vaikka historiaa en ole missään vaiheessa lähtenytkään opiskelemaan.

Alisuoriutuminen mahdollistaa siis paitsi multitaskaamisen, myös stressittömämmän elämän. Paineita ei tarvitse ottaa kuin murto-osasta työtehtäviä ja tehtävät pysyvät oikeissa mittasuhteissaan kun arvotat ne suhteessa toisiinsa. Suosittelen kaikkia kokeilemaan; ole oman elämäsi alisuorittamisen mestari!

Päätä
mitä haluat tehdä hyvin
mitä tyydyttävästi
mitä välttävästi
mitä et ollenkaan.
Täydellisyyden tavoittelu kaikessa ei tuota laatua missään.
(Jussi T. Koski & Tommy Tabermann 2002)

Kuvat: Pixabay

 

 

 

 

 

3 kommenttia artikkeliin ”Alisuorittamisen mestari

  1. Paluuviite: Behind the scenes – miltä remontin keskellä asuminen oikeasti näyttää? | taimilan liikuntatohtori

  2. Paluuviite: Kympin tyttö – kolikon kääntöpuoli

  3. Paluuviite: Kiire kunniavieraanamme

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s