On aivan mahtavaa on laittaa kuvia ennen ja jälkeen remontin, ja kertoa miten joku nurkka on taas saatu valmiiksi. Se on itsellekin aina sellainen muistutus, että kappas, ollaanhan me jotain saatu aikaan. Todellisuus on kuitenkin kuulkaas se, että täällä Taimilassa on melkoinen ”hell hole” meidän ympärillä koko ajan. Siihen on myös syynsä, miksi kirjoittelen remontista vasta nyt kun isoimmat kohteet on saatu remontoitua. En olisi mitenkään pystynyt kirjoittamaan esimerkiksi kellariremontista reaaliaikaisesti. En mitenkään. Ei mulla ollut hajuakaan, miten se tarina päättyy. Romahtaako talo vai loppuuko meillä vaan energia ja motivaatio totaalisesti kesken. Nyt kellariremontista kertominen on helpompaa kun se on ihan oikeasti jo takanapäin.

Remontin keskellä eläminen tarkoittaa jatkuvaa puu- ja sementtipölyä ihan joka paikassa. Tämän pölyn määrä ei ole sidoksissa siihen, kuinka monta kertaa tai kuinka hyvin siivoat. Sitä on joka paikassa, koko ajan. Tällaiselle siisteydestä ja puhtaudesta nauttivalle sisustusintoilijalle tämä on ollut ajoittain se viimeinen pisara, mutta voimattomana tuulimyllyjen edessä olen joutunut toteamaan, että tämän talon siisteys ei ole tällä hetkellä minun käsissäni. Kumma juttu, mutta kaikkeen sitä ihminen (taas) sopeutuukin.

Mihin sitä sitten joutuu remonttipölyn lisäksi sopeutumaan? Meillä oli yli vuoden kellariremontin aikana pesukone eteisessä ensimmäisenä vastaanottamassa meille ovesta tulijoita. Siis eteisessä. Pesukoneen poistoletku meni vieressä olevan vessan kannen läpi pönttöön, jolloin vessa ei tietenkään ollut ollenkaan käytössä. Se oli kyllä ehkä tässä tapauksessa helpotus, koska vessa näytti vielä eilen tältä (nyt se on onneksi jo purettu).

Kutsuin tätä meidän remonttivessaksi. Eli siellä pystyi huoletta pesemään maalisuteja ja teloja, koska koko vessa oli menossa räjäytykseen kuitenkin. Tämä kuvaa hyvin minun tämän hetkistä siivousmielialaani. En laita tikkuakaan ristiin niiden huoneiden eteen, jotka tullaan vielä räjäyttämään ja joita ei ole pakko päivittäisessä asumisessa käyttää. Jos joku olisi näyttänyt näitä kuvia minulle kolme vuotta sitten, olisin voinut lyödä miljoonista euroista vetoa, että nuo kuvat eivät ole minun kodistani. Niin kaukana ne ovat siitä siivous- ja sisustusmaailmasta, jossa minä olen aina kuvitellut asuvani.

Sisustusmaailmasta puheen ollen. Minun ”ylpeyteni” on tällä hetkellä Taimilan K-Rauta, joka on Tildan huoneen valmistumisen jälkeen omaksunut roolinsa täydellisesti kotimme mustana aukkona. K-Rauta ottaa vastaan kaiken ylimääräisen tavaran, joka ei mahdu minnekään muualle. Nimensä se on saanut ensimmäisenä kesänä kun siitä tehtiin työkalu- ja ruuviparatiisi, jossa kaikki oli hyllyihin järjestettynä ja sieltä saattoi hakea melkein mitä vaan hyllystä kuin K-Raudasta konsanaan. Siltä ajalta hyllyillä on vieläkin K-Raudan tarjontaan kuuluneita remonttiasioita. Tosin hyllyillä ja huoneessa on nykyään ”vähän” muutakin.

Huoneessa oli täytetyn oviaukon kohdalla ennen ikkuna, josta tehtiin syksyllä 2015 sisäänkäynti kun kuistin remontti aloitettiin. K-Raudasta tuli siis väliaikaikainen pääsisäänkäynti. Siltä ajalta on peräisin vaatesäilytys ja kengät, joita huoneessa siis osaksi edelleen säilytetään, koska uuden kuistin viimeistely on edelleen työn alla. Huoneen tuleva rooli on kirjasto- ja työhuone. Nähtäväksi jää minkälaisella aikataululla ja kuinka mutkattomasti K-Rauta omaksuu tämän lopullisen roolinsa. Mutta siis oikeasti, katsokaa nyt tätä huonetta. Kyllä, aivan hirveä. Olen elänyt tällaisen huoneen kanssa jo yli vuoden.

Alakertaan menevien rappujen yläosa oli muutaman kuukauden keskeneräinen, jolloin alakertaan meni vielä erillinen ovi. Kun alakerran raput saatiin kokonaisuudessaan valmiiksi, K-Raudasta otettiin ovi pois, koska se ei mahtunut enää siinä järkevästi olemaan. Reilun vuoden verran sain siis oven suljettua K-Rautaan, mutta nyt sitä iloa minulla ei enää ole. Ylpeyteni aihe on koko ajan silmien alla muistuttamassa, että tee nyt hyvä ihminen tälle jotain.

Mutta tosiasia on se, että vaikea tälle huoneelle on mitään mullistavaa tehdä. Vielä. Toki, kaiken romun ja roskiin menevän sieltä voisi todellakin lajitella pois, mutta sitten taas se aika on joltakin toiselta remonttikohteelta pois. Niin kuin muutenkin elämässä, tässäkin hommassa on priorisoitava. Kaikkea et pysty tekemään vaikka haluaisikin.

Eikä tämä K-Raudan ja mustan aukon sekoitus kyllä oikeasti aiheuta minussa pienintäkään ylpeyden tunnetta. Välillä katselen huoneeseen itsekin miettien epäuskoisesti, että kuka täällä oikein asuu. Taitaa kuitenkin olla aika hyväksyä, että Taimilalla on oma musta aukkonsa niin pitkään kunnes keski- ja yläkerroksen huoneet on saatu remontoitua ja kaikki huonekalut ovat päätyneet oikeille paikoilleen. Niin kauan kuin huonekaluja ja romuja pitää siirrellä huoneesta toiseen remontin tieltä, on paljon helpompaa antaa niiden lojua yhdessä huoneessa. Selitys sekin. Eikö?