Makuuhuoneen ensiapu – facelift

Meidän makuuhuoneemme sijaitsee yläkerrassa toisessa päätyhuoneista. Remontin on tarkoitus edetä loogisesti kellarista kohti keskikerrosta ja siitä edelleen yläkertaan, joten makuuhuoneemme remontoidaan viimeisenä. Jos veikata pitäisi, sanoisin, että makkaria päästään remontoimaan kesällä 2019. Tästä syystä makuuhuoneelle tai tarkemmin sanottuna osalle sen pinnoista oli tehtävä pieni facelift, jotta viisi vuotta pystyy nukkumaan remontointia odottavassa huoneessa. Muuttaessamme marraskuussa 2014, makuuhuoneemme näytti tältä:

FullSizeRender (13)

Tästä kuvasta paikallistaa helposti suurimman ongelman, mäntypaneelikaton. Katossa on myös lievä eristeongelma. Joku aikaisemmista asukkaista on avannut tämän huoneen toisen sivuvintin ja samalla jättänyt eristyksen tekemättä. Talvella on melko vilpoista nukkua juuri tuon vinokaton alla. Katon avaamiseen ei kuitenkaan ryhdytä vielä, joten valkoinen maali riittäköön nyt peittämään tämän ”mäntyhelvetin”. Lattian maalaamista mietin myös avatun vintin osalta (siinä on myös mäntylattia), mutta totesin, että joudun siinä tapauksessa maalaamaan koko makkarin lattian, eikä sille ollut nyt energiaa.

FullSizeRender (14)

Todettakoon jälleen kerran, että valkoinen maali tekee ihmeitä ilmeen raikastamisessa. Pintojen lisäksi tässä huoneessa ongelmana on vaatesäilytys, joka taitaa olla vanhoissa taloissa ainainen ongelma. 1940-luvulla vaatteiden määrä on ollut jokseenkin eri kuin nykypäivänä eivätkä meidänkään kahden aikuisen vaatteet mahdu kolmeen pieneen komeroon. Tämän takia makkarissamme on myös tilapäinen vaatekaappi siihen asti kunnes keksimme huoneen remontin yhteydessä ratkaisun vaatesäilytysongelmaan.

FullSizeRender (14) (kopio)

Walk in closet henkinen ratkaisu on tietenkin se, josta haaveilen, mutta neliöt saattavat loppua kesken. Tai sitten täytyy luopua treenitilasta. No ei sentään… Jonkun näköinen vaatehuone on johonkin kulmaan joka tapauksessa saatava, sillä makkarimme häpeäpilkku on heti oven vieressä eikä näille vaatteille ole tällä hetkellä mitään muuta paikkaa.

FullSizeRender (14) (kopio) 2

Asiaa auttaisi vähän jos nämä säilytyslaatikot olisivat edes umpinaisia, mutta nyt koko vaatekirjo on koko ajan näkyvillä. Nämä laatikot ovat muuten sen näköisiä, nyt kun niitä tästä ruudulta katselen, että sietäisi ehkä käydä läpi, mitä ”aarteita” noissa edelleen säilytämme…

FullSizeRender (14) (kopio) 3

Maalasin myös toisella sivuseinällä olevat kolme komeron ovea. Niiden väritys oli kuluneen kellertävä ja valkoinen maali raikasti nekin hetkessä. Näiden komeroiden kanssa olen vähän kahden vaiheilla. Rakastan seinän ulkonäköä ovineen yli kaiken, mutta remontissa haluaisin avata tämänkin sivuvintin. En kuitenkaan haluaisi luopua ovista. No, kaksi vuotta aikaa miettiä mitä niille teen.

FullSizeRender (14) (kopio) 4

Tulevassa remontissa avaamme makuuhuoneen katon samaan tapaan kuin tehtiin Tildankin huoneen katon kanssa. Lattia suoristetaan ja todennäköisesti uusitaan myös lattialaudat. Yläkerran aulassa haluaisin vanhan lautalattian säilyttää, joten makkarin lautoja tarvitaan sinne paikkaamaan vanhan porraskuilun jättämää aukkoa. Seinien eristys käydään myös läpi ja tuo aikaisemmin avattu sivuvintti tsekataan myös katon eristeiden osalta.

Vaikka tähän makuuhuoneen remonttiin on aikaa vielä noin kaksi vuotta, se tuntuu silti todelliselta, varsinkin nyt kun siitä kirjoitan. Samalla konkretisoituu koko Taimilan remontti; tunnelin päässä näkyy jo valoa. Me todella ollaan näköjään saamassa tää projekti joskus valmiiksi. Me ollaan ajallisesti yli puolessa välissä Taimilan remonttia, yli puolessa välissä! Käsittämätöntä.

Mitä tekisin ilman näitä kahta?

Anna, Liisa ja Sakari-vaaka_1

Sellaista mitä ei ole, ei osaa kaivata. Näin monesti todetaan, ja tottahan se useimmiten onkin. Sisarusta minä kaipasin kuitenkin niin kauan kuin muistan. Itseasiassa pyysin lapsena äidiltä isoveljeä enkä ymmärtänyt miten se ei ole mahdollista. 12-vuotiaaksi asti olin ainoa lapsi ja muistan sen shokin kun isä kertoi, että minusta tulee isosisko. Olin ollut aina isän tyttö ja ajatus siitä, että joutuisin jakamaan isän huomion jonkun toisen kanssa oli kertakaikkisen kamalaa. Asiaan toi oman vivahteensa myös se, että vanhempani olivat eronneet minun ollessa 9-vuotias ja uuden sisarukseni kanssa meillä oli eri äiti.

Siskoni syntyessä se oli kuitenkin rakkautta ensi silmäyksellä. Isosta ikäerostamme johtuen, meillä ei koskaan ollut perinteisiä sisarusten välisiä tappeluita ja kinoja vaan enemmänkin kivaa yhdessätekemistä ja leikkimistä. Hoidin paljon pikkusiskoani hänen ollessaan pieni, muun muassa yhden kokonaisen kesän. Olen monta kertaa miettinyt, että suuri ikäeromme olisi voinut tehdä myös sen, että meistä ei olisi tullut läheisiä vaan suhteemme olisi jäänyt etäiseksi. Luin tässä yhtenä päivänä päiväkirjaani tuolta ajalta ensimmäisen kerran 20 vuoteen ja hämmennyin lukemastani. Siskoni syntymästä oli kulunut 4 kuukautta ja kirjoitin päiväkirjaani näin: ”Isän ja äidin eron takia mulla ei ole enää perhettä. Siskostani voi tulla perheeni.” Riipaiseva ensimmäinen lause, tiedän. Mutta samaan aikaan olen niin onnellinen tuon 12-vuotiaan Annan ajatusmaailmasta, jossa hän näki sisarussuhteen merkityksellisyyden ja tahtoi tehdä kaikkensa, jotta siskosta voisi tulla oikeasti tärkeä ja läheinen.

Kolme vuotta myöhemmin sain vielä veljen ja siinä vaiheessa uutisessa ei ollut enää mitään hämmentävää vaan puhdasta iloa siitä, että saisin vielä toisen sisaruksen. Kumpaakin sisarustani olen hoitanut paljon, olemme matkustelleet ja tehneet yhtä ja toista yhdessä. Päiväkirjaa lukiessa tämä tulee hyvin selväksi. Niinä yläkouluvuosina kun päiväkirjani voisi olla täynnä erilaisia bile- ja päihdekokeiluita, minulla on kuvauksia sisarusten kanssa vietetyistä viikonlopuista ja illoista.

FullSizeRender (13) (kopio) 3

Mitä oikeasti tekisin ilman näitä kahta? Vaikea kuvitella. En tietenkään osaisi suoranaisesti kaivata sellaista, mitä minulla ei ole ollut, mutta voi miten paljosta minä jäisin paitsi. Sisarussuhteet ovat merkityksellisiä jo pelkästään pituutensa takia; ne ovat elämämme pisimpiä ihmissuhteita. Tämä ei tietenkään takaa vielä mitään, koska kyse on erilaisista persoonista ja henkilökemioista, ja myös siitä tahtotilasta. Miten hyvä tuuri mulla onkaan käynyt, että sisarukseni ovat myös maailman parhaimpia tyyppejä. Tuntuu järjettömän voimauttavalta ajatella, että tällä maapallolla on aina kaksi ihmistä, jotka ovat mun puolulaisia mitä ikinä onkaan vastassa ❤

Kuvat: Markku Mäkinen