Sähköpostiini on kilahdellut pitkin kesää mainosmeilejä, joissa myydään seuraajia ja tykkäyksiä eri sosiaalisen median kanaville. Omaa sometiliä on siis tämän palvelun kautta mahdollista muokata näyttämään suositummalta kuin mitä se oikeasti on. Tämä  ”kulissien” luominen ja pystyssä pitäminen ei tietenkään ole ilmiönä uusi, mutta keinot sen ylläpitämiseksi ovat. Nykyelämä on siirtynyt pitkälti someen ja on ihan normaalia, että esimerkiksi lehtihaastattelussa mainitaan henkilön instaseuraajien määrä, ikään kuin se kertoisi aukottomasti kuinka suosittu henkilö on.

Suosituksi tulemista ja suosittuna olemista tavoitellaan todennäköisesti syystä, jota harva pystyy edes pukemaan sanoiksi. Tositeeveen aloittama ”kenestä tahansa voi tulla julkkis”-teema on saanut jatkoa monien eri somekanavien kautta vloggraiden, bloggareiden ja tubettajien muodossa. Kenestä tahansa taviksesta voi todellakin tulla somejulkkis yhdessä yössä ja se houkuttaa. Julkisuudessa olemiseen liitetään menestystä, varakkuutta ja helppoa elämää. Muutama vuosi sitten meillä oli kasvamassa ensimmäinen nuori sukupolvi, jotka mielsivät julkisuuden henkilönä olemisen ammatiksi.

Julkisuuskuva on nimensä mukaisesti julkisuuskuva, ei todellisuuskuva. Kenenkään elämä ei ole sitä miltä se näyttää. Yhdenkään ihmisen todellisuuteen et pääse käsiksi sosiaalisen median tai lehtikirjoitusten kautta. Silloin kun ihmisen elämää tarkastellaan etäältä esimerkiksi somen kautta, siihen sekoittuu jo vähintään yhden ihmisen tekemä tulkinta tekstin tai kuvan muodossa, ja sen jälkeen siihen sekoittuu sinun oma tulkintasi asiasta. Todellisuuden elää vain yksilö ja hänen lähipiirinsä.

Ymmärrys todellisuudesta ja realistisesta elämänkulusta on hämärtynyt nykyihmisen tavassa elää omaa elämäänsä. Oikea elämä on välillä täynnä pettymyksiä, pienempiä ja isompia kompastuksia ja välillä taas onnistumista, iloa ja naurua. Mutta ei pelkästään tätä jälkimmäistä. Sosiaalinen media on vahvistanut illuusiota täydellisestä elämästä, jota ylläpidetään oman sometilin avulla. Omaa kuvaa muiden silmissä muokataan paitsi julkaistujen kuvien kautta, mutta myös julkaistujen kuvien karsimisen kautta. Omasta itsestä ja elämästä näytetään vain parhaat palat, ja joskus nekin jopa vähän paremmaksi muokattuina. Parhaiden palojen näyttäminen viedään Instagramissa äärimmilleen; kuvalla pitää olla joku tietty tykkäysmäärä ylitettynä, jotta se saa jäädä tilin kuviin. Tilistä karsitaan pois kaikki kuvat, joilla on liian vähän tykkäyksiä.

Elämme pinnallisessa maailmassa, jossa kaikki on muokattavissa. Voit muokata kehosi kovalla treenillä, dieteillä, rasvaimulla ja leikkauksilla. Voit muokata ulkonäkösi ripsillä, kynsillä, kulmilla, hiusvärillä ja erilaisilla pistoksilla. Voit muokata kuvat, joita itsestäsi julkaiset, näyttämään ihan siltä miltä itse haluat. Ja lopulta, voit muokata oman elämäsi näyttämään somen kautta siltä miltä haluat.

Mihin on hävinnyt todellisuus, jossa on normaalia olla normaali? Ihmisen elämänkaareen kuuluu monia eri värejä ja kokemuksia niin hyvässä kuin pahassa, ja jotka kaikki kuuluvat elämään. Nykymaailman oleellisin arvo tuntuu olevan, miten saan oman elämäni ja oman itseni näyttämään paremmalta ja kauniimmalta kuin mitä todellisuus on. Maalaisjärjellä ajateltuna voisi ajatella, että feikki elämä ja jonkin roolin ylläpitäminen alkaa pidemmän päälle tuntumaan raskaalta. Sometykkäysten kautta eläminen, niiden varaan identiteetin rakentaminen ja someilluusion ylläpitäminen eivät tuota loppujen lopuksi yhteenkään elämään mitään hyvää. Feikki tykkäysmaailmamme luo ympärillemme täydellisyyttä, jota ei ole olemassakaan.

Sähköpostiani kesän lopussa siivotessa vastaan tulivat nämä useat eri mainokset oman sosiaalisen median tilin seuraajamäärän kasvattamisesta. Seuraavassa postauksessa kerron mitä tapahtui kun uteliaisuus voitti ja kokeilin hetken elämää vähän ”suositumpana” instatähtenä.