Niin kuin edellisessä tekstissä kerroin, loppukesän sähköpostin siivousoperaatio herätti uteliaisuuden Instagramtilin seuraajamäärän räjähdysmäiseen kasvattamiseen. Sähköpostiini kilahdelleet mainokset lupasivat seuraajia nopeasti ja helposti, ja hintakin oli kohtuullinen. Tällaiselle Facebookaikakauden mummolle Instagramtilin seuraajamäärän kasvattaminen yhdellä napin painalluksella tuntui niin absurdilta, että pakkohan sitä oli pienessä epäuskossa kokeilla.

Valitsin blogini Instagramtilin kokeilun kohteeksi. Olen sitä sukupolvea, jolle Facebook edustaa ensimmäistä ja oikeaa somea, joten omaa henkilökohtaista Facebooktiliäni en tähän voinut uhrata. Instagram sen sijaan on itselleni sellainen kevyempi somemuoto ja siksi blogini Instagramtili sopi kokeilulle. Valitsin sähköpostiini tulleista mainoksista umpimähkään yhden ja tällä tyylillä valikoitui Social Media Daily. Tältä sivustolta valitsin 1000 seuraajan paketin, johon ei kuulunut kuvista tykkäyksiä (pelkät seuraajat tuntuivat moraalisesti jotenkin paremmalta vaihtoehdolta ja niistä ajattelin pääseväni helpommin eroon) ja tämä maksoi kokonaiset 19€. Tunti ostopainalluksen jälkeen blogini Instagramtiilille ilmestyi noin 1000 seuraajaa lisää. Vajaalla parillakympillä tilini seuraajamäärä kasvoi räjähdysmäisesti ja siinä samalla elämääni astui, vaikka vain somen kautta, sellainen feikkielementti, jota en ehkä ollut valmis sittenkään vastaanottamaan.

Ajattelin, että ”kevyemmän” Instagramtilin olisin voinut tälle kokeilulle uhrata, mutta olin totaalisen väärässä. Tuhannen seuraajan ilmestyttyä tililleni, olo oli kuin vakuutuspetoksen tai pankkiryöstön tehneellä roistolla. Tuli itse asiassa vahva flashback kahdeksannen luokan äidinkielen kokeeseen, siihen ensimmäiseen ja ainoaan, jossa lunttasin. Tai no, tein enemmän kuin lunttasin. Vaihdoimme ystäväni Ansan kanssa koepapereita kesken kokeen ja Ansa täydensi minun kokeeseeni puuttuvat kohdat ja minä hänen. Saimme molemmat kokeesta kiitettävän ja sanomattakin lienee selvää, että en olisi omin avuin kokeesta kiitettävää saanut. Häpesin lunttaamista ja feikkiä koenumeroani niin paljon, että en kehdannut näyttää koetta kotona äidille vaan väärensin siihen hänen nimmarinsa ja vannoin, että never again. Samoin kävi tämän Instagramkokeiluni suhteen.

Minua tämä feikin somekuvan tavoittelu ilmiönä on kiinnostanut jo vuosia ja jos palaisin takaisin tutkijaksi, tämä olisi todennäköisesti se mitä haluaisin kokopäiväisesti tutkia. Kiinnostavaa on, mitä sometykkäykset kuvissa tai sometilin seuraajamäärät merkitsevät eri ihmisille. Moni nykynuori, ja miksei vähän vanhempikin, jäsentää omaa elämäänsä ei vain oman todellisen elinpiirinsä kautta vaan myös sosiaalisessa mediassa olevan elinpiirinsä kautta. Some-elinpiiri pohjautuu usein kuviin ja niillä luotuun mielikuvaan. Se mikä on mahdollista somessa ei useinkaan ole mahdollista kasvokkain tapahtuvassa viestinnässä. Some mahdollistaa epäaitouden, joka peittää ympäriltämme kaiken todellisen. Siksi ei ole yhdentekevää kumman elinpiirin, todellisen vai sosiaalisen median, kautta elämäänsä elää.

Kuvat: Pixabay