Olin ihastellut muiden tekemiä ihania ruutulattioita jo kauan ennen Taimilaa. Päätin Taimilan remontin alkaessa, johonkin päin Taimilaa askartelen oman ruutulattian. Kellarikerroksen pintamateriaaleja pohtiessani olin jäänyt kiinni laatta-ajatukseen ja laatat olin jo itseasiassa ehtinyt ostaakin. Yhtenä päivänä kellarissa pyöriessäni mietin ostamaani harmaata lattialaattaa ja sen sopivuutta vanhaan kellariin, jonka siis jatkossakin halusin näyttävän vanhalle. Tämän koin kellarin kanssa hankalimmaksi; miten säilytän vanhan talon ilmeen ja millaisilla pintamateriaalivalinnoilla teen siitä jopa vähän vanhemman näköisen. Kellarissa pyöriessäni muistin ruutulattioiden ihailuni ja lamppu syttyi välittömästi päässäni. Tänne sen ruutulattian askartelen, harmaiden lattialaattojen sijasta!

Tämä on ollut tähän asti yksi parhaista pintamateriaalivalinnoistani (minun mielestäni, ei Antin). Edelleen ruutulattialla pyykkikonetta täyttäessä ja tyhjentäessä, tai saunaan menoon valmistautuessa, myhäilen tyytyväisenä lopputulosta. Lattia oli työläs, varsinkin kun aika meinasi loppua kesken Taimilan kellarikerroksen vihkiäisten painaessa päälle. Viimeiset ruudut maalasin klo 03.00 yöllä kun samana päivänä iltapäivällä oli vihkiäisjuhlien aika.

Kellarin ruutulattia on maalattu betonilattian päälle, joka on tasoitettu hienotasoitteella. Se tuntuu jalan alla melkein korkkilattialta, todella merkillisen pehmeältä. Meillä on vesikiertoinen lattialämmitys kellarissa ja se takaa miellyttävän lämmön lattiassa ympäri vuoden. Maalina käytin autotallien lattialle tarkoitettua maalia, jonka nimeä en kuollaksenikaan muista (ja jota en autotallin maalipurkkikasasta tähän hätään löytänyt). Maali oli kuitenkin lattiamaaleista hengittävin mitä löytyy.

Maalasin ensin koko lattian kahteen kertaan valkoiseksi, jonka jälkeen aloitin ruutujen tekemisen kodinhoitohuoneen peräseinältä täydellä ruudulla. Mietin etukäteen miltä haluan lattian eri kulkusuunnista näyttävän. Halusin, että lattiassa korostuu enemmän salmiakkiruudukko kuin neliöruudukko. Valitsin neliön koon silmämääräisesti. En siis laskenut, että minkä kokoisella neliöllä saan lattiaan vain esimerkiksi täysiä neliöitä. Piirsin jokaisen neliön lattiaan lyijykynällä pitkää vatupassia viivaimena hyödyntäen. Ja tämän jälkeen teippasin jokaisen ruudun. Teipiksi kannattaa valita teippiä, joka pitää hyvin, mutta joka lähtee myös nätisti pois. Perus maalarinteippi ei ole hyvä valinta.

Alussa mittasin neliöiden koon todella tarkkaan. Mitä pidemmälle työ eteni, sen suurpiirteisemmäksi muuttui minun mittaamiseni. Neliöiden välillä on tästä syystä kahdenkin sentin heittoja, mutta se ei silmään näy kuin yhdessä kohdassa, jossa heittoa tuli vähän enemmän. Tämä fiba sattui juuri niin keskiyön jälkeisinä tunteina, jolloin minun ei pitäisi tehdä enää mitää tarkkuutta vaativaa.

Ruutujen väriksi halusin niin selkeän harmaan sävyn kuin mahdollista. Niin kuin varmasti hyvin tiedätte, harmaa on yksi niistä vaikeimmista väreistä valittavaksi. Valinta ei mennyt ihan nappiin, koska en ottanut huomioon kodinhoitohuoneen yhtä vaalean sinertäväksi maalattua seinää. Lattiaruudun väri on kyllä selkeästi harmaa, mutta kun sen yhdistää sinertävään seinään, se näyttää beigen harmaalta. Ei pahasti, mutta sen verran, että sen kyllä huomaa. Tämä ei onneksi ole haitannut valmiissa lattiassa, vaikka sitä maalatessa mietin, että noinkohan tämä menee vielä uusiksi.

Tämä on siis tällä hetkellä Taimilan lempparilattiani. Tykkään ruutulattiasta niin paljon, että harkitsen laittavani sellaisen myös keskikerroksen aulaan. Tässä on vielä vähän taivuttelemista. Antilla harvoin on mitään sanottavaa sisustusratkaisuista, mutta tässä kohtaa hänen sisäinen sisustajansa heräsi jo kellarin lattiaa maalatessa; ”mä en oo nyt päässyt ihan sisälle siihen, miksi meille tulee ruutulattia”. Pohdin vielä vasta-argumenttiani.