Kympin tytöksi mielletään tyttö, joka tavoittelee koulussa kympin arvosanaa ja vielä useimmiten saa sen. Koulumenestys menee kympin tytöllä kaiken edelle. Omakohtaisesti en pysty kympin tyttöydestä kirjoittamaan, koska itse en ole kuulunut tähän kategoriaan ikinä. Olen ollut lähinnä, jos en nyt ihan janan toisessa päässä, niin ainakin kaukana tästä. Ystävinä minulla on ollut useampi kympin tyttö ja muistan ihailleeni lapsena heidän työmoraaliaan. Koskaan en ole itse pyrkinyt olemaan sellainen, mutta minusta siinä oli jo lapsena jotain arvostettavaa, että joku näki vaivaa saavutustensa eteen. Tehtyä työtä ja vaivan näkemistä arvostan edelleen, mutta nykyään suhtaudun opettajana hyvin varauksellisesti kympin tyttöihin.

Puhun tässä kirjoituksessa nyt ainoastaan tytöistä, vaikka tiedän, että on myös paljon kympin poikia. Minulla ei kuitenkaan ole mitään kokemuspintaa heistä, joten en voi yleistää tätä tekstiä koskemaan myös heitä. Kirjoitan tämän tekstin omasta kokemuksestani. Valtaosa ajatuksistani ja näkemyksistäni ei pohjaa tutkimuksiin vaan omiin havaintoihini ja kokemuksiini. Tarkoitus ei ole yleistää. Ymmärrän, että kyseessä on monisyinen ilmiö.

Minun varauksellisuuteni kympin tyttöihin liittyy kokemuksiini tanssimaailmassa. Sen sisässä yhden kolmekymmentä vuotta eläneenä olen tullut tahtomattani liian tutuksi syömishäiriöiden kanssa. Olen oppinut tunnistamaan ne oppilaat, jotka ovat muita alttiimpia sairastumaan syömishäiriöön; kympin tytöt. Tanssissa, ja useissa muissa esteettisissä lajeissa, joissa vietetään tunteja viikossa peilin edessä, oman kehon ääriviivat ovat koko ajan näkyvillä ja jatkuvan tarkkailun alla. Peilin edessä treenaaminen on jo minun lapsuudessani ollut aika armotonta, mutta vielä armottomampaa se on nykypäivänä. Tytöille ja naisille asetetut ulkonäköpaineet yhdistettynä peilin edessä treenaamiseen ovat huono yhtälö kasvavalle lapselle ja nuorelle. Se, että kympin tavoittelu siirtyy kouluarvosanoista myös peilissä näkyvään peilikuvaan, on liian usein lopun alku.

Kympin tyttö tavoittelee ennalta määritellyllä numeerisella janalla korkeimmaksi arvotettua numeroa, kymppiä. Ihmisen ulkonäköä ja kehon muotoa ei ole mahdollista laittaa numeeriselle janalle, ei vaikka missikisat edelleen vuonna 2017 yrittää näin tehdä. Ihmisen ulkonäön kulloisetkin ihanteet muuttuvat ajan ja muodin mukana eikä ole olemassa mitään absoluuttista kauneuden määritelmää. Jotenkin sitä toivoisi tällä vuosituhannella ja vuosikymmenellä, että kenenkään ei tarvitsisi mahtua mihinkään ennalta valettuun muottiin tai ihanteisiin, ei peilin edessä eikä ilman peiliä.

Tanssissa peilin edessä treenaaminen on kyseenalaistamaton normi. Moni oppilas ja vanhempi on usein ihmetellyt, että eikö minun balettitunnillani tarvitse olla balettipuvussa ja balettisukkahousuissa? Ei tarvitse, vaan tunnille saa tulla treenaamaan juuri niissä vaatteissa kuin mikä itsestä hyvälle tuntuu. Itse 15 vuotta pelkässä balettipuvussa ja balettisukkahousuissa peilin edessä treennanneena voin kertoa, että se ei ole kivaa. Liian vähät vaatteet ja peili on juuri niin huono yhdistelmä tanssissa kuin mitä se on missä tahansa muussa kontekstissa. Kuka menisi jalkapallotreeneihin uimapuvussa tai koripallotreeneihin bikineissä? Baletissa niukkaa vaatetusta perustellaan linjojen näkymisellä, mutta tämä selitys on aika ontuva. Minulla ei ole ollut mitään ongelmaa nähdä linjoja t-paidan ja shortsien alta. Oman kokemukseni mukaan niukka vaatetus, peili ja ympäristön paine saavat aikaan sen, mihin esteettisissä lajeissa pyritään: ”kauniin” eli laihan kehon. Huomaat peilin kautta pyöristyneesi ja verratessasi itseäsi muihin tajuat, että jotain on tehtävä. Raakaa, mutta totta.

Kympin tyttö tavoittelee siis menestystä koulumaailmassa, mutta tämä menestyksen tavoittelu siirtyy helposti myös elämän muihin osa-alueisiin. Usein kympin tytöillä erinomaisen koulumenestyksen tavoitteluun liittyy kontrollin tarve, jonka he täyttävät kontrolloimalla koulumenestystään. Myös syömishäiriöiden taustalla on usein tarve kontrolloida sitä osa-aluetta elämässään, jonka lapsi ja nuori kokee olevan hänen vallassaan. Syömishäiriön syntyyn voi liittyä myös puhtaasti tietynlaisen ulkonäön tavoittelu. Tanssinopettajaurani aikana olen nähnyt paljon erilaisia syömishäiriöön johtaneita polkuja ja valintoja. Olen nähnyt 11-vuotiaan syömishäiriöön sairastuneen, joka päätti, että perheen lomamatkaan mennessä sixpackin pitää näkyä. Olen pitänyt kädestä syömishäiriöön sairastunutta 14-vuotiasta, joka halusi pitkät, langanlaihat raajat, eikä uskonut, että hänellä on ne jo. Olen halannut syömishäiriöön sairastunutta 15-vuotiasta ja kertonut, että kuukautisten poisjäänti on jo merkki isommasta puutostilasta kehossa.

Jos saisin nyt esittää toiveen, toivoisin, että tyttärestäni Tildasta tulee tavallinen kasin oppilas, joka nauttii koulunkäynnistä, oppimisesta, kavereista ja harrastuksista. Pätevyyden kokemuksia toivon hänen saavan liikunnasta ja siitä, että hän kelpaa juuri sellaisena kuin on. Toivon, että hänestä tulee muita huomioiva, empatiakykyinen ihminen. Yhtäkään kymppiä en toivo hänen koulussa tavoittelevan. Miksi? Siksi, että sen kolikon kääntöpuolen olen kolmenkymmenen vuoden aikana nähnyt liian monta kertaa ja sitä tietä en toivo kenenkään kokevan.

Tämä on ollut minulle henkilökohtaisesti rankinta tanssimaailmassa ja yksi merkittävä syy siihen, miksi olen halunnut ottaa tanssinopettamiseen etäisyyttä. Joka kerta nuoren sairastuessa syömishäiriöön sydämeeni tulee pieni särö ja jokin pieni osa kuolee minusta. Jokaisen syömishäiriöön sairastuneen kohdalla mietin, mitä olisin voinut tehdä toisin. Jokaisen syömishäiriöön sairastuneen kohdalla mietin, miten olisin tämän lapsen tai nuoren tältä voinut pelastaa.

Kuva: Pixabay