Ennen äidiksi tuloani kuuntelin melko pitkäänkin eri ympäristöissä sitä, että kyllä nainen on nainen vasta tultuaan äidiksi. Tämän harkitsemattoman argumentin perustelu oli verhottu milloin itsekkyyteeni ja milloin kykyyni rakastaa. Saattoipa perusteluun liittyä myös synnytyskokemuksen puuttuminen ja aidon synnytyskivun kokeminen. Äidiksi tulon jälkeen ajattelin, että no niin inessä skenessä ollaan, ei tarvitse enää kuunnella harkitsemattomia argumentteja. Kunnes yhtenä päivänä kuulin, että ei yksi lapsi minusta vielä oikeaa äitiä tee. Yhden lapsen äiti kun ei tiedä äitiydestä vielä mitään.
Tämä äitimaailma on kyllä paljon raadollisempi paikka kuin olisin villeimmissäkään kuvitelmissani voinut uskoa. Viis avanteesta, alun yöheräilyistä, uhmaiästä ja tulevasta murrosiästä, äiti-ihmiset pystyvät paljon parempaan. Tämän koko äitinä olemisen tarkastelun ongelma on se, että kokemus on kielellisesti nimettävissä samaksi, vaikka itse kokemus on jokaiselle äidille täysin uniikki ja erilainen. Siksi koen äärimmäistä ihmetystä, että joku kokee asiakseen arvottaa toisen äitiyttä millään mittapuulla. ”Oikean” äitiyden rajan voi halutessaan vetää ihan mihin vain. Vaikka esimerkiksi siihen lapsilukuun, synnytystapaan tai rintaruokinnan pituuteen, joka tekee sinusta itsestäsi oikean äidin ja jättää naapurin Sinikat, Leenat ja Eilat taakse. Arvelen, että juuri tästä, jotkut äiti-ihmiset kokevat pätevyyttä.
Nämä toisten äitiyttä arvottavat ja äitiydestä pätevyyspisteitä keräävät naiset herättävät minussa väistämättä kysymyksen; onko teillä elämässä jotain muuta kuin äitiys, josta te pätevyyttä koette? Tiedän, että tämä kysymys on isku vyön alle, koska ei ole minun asiani arvottaa onko pätevyyden kokeminen äitiydestä jotenkin vähempi- tai enempiarvoista kuin pätevyyden kokeminen vaikka omasta urasta tai harrastuksesta. Siitä huolimatta, että tiedän tämän olevan isku vyön alle, kysyn tämän kysymyksen. Kerron lyhyesti miksi.
Itselläni tulee ensi viikolla äitiyttä täyteen kokonaiset kaksi vuotta ja siis kyllä, olen yhden lapsen äiti eli kutsuttakoon minua nyt vaikka vaillinaiseksi äidiksi. Näiden kahden vuoden aikana äitiys ja kaikenlaiset elämänkokemukset ovat opettaneet elämästä yhtä ja toista. Esimerkiksi sen, että älä laita kaikkia muniasi samaan koriin. (pätee muuten hirveän moneen asiaan elämässä). Eli älä rakenna elämääsi vain yhden asian varaan, koska se yksi asia voidaan ottaa sinulta koska tahansa pois. Jos eläisin tätä elämää vain äitiyden ja äitinä olemisen kautta, miten minun kävisi jos lapselleni tapahtuisi jotain? Kuulostaa kauhealta ajatukselta, tiedän, mutta kokemuksesta tiedän myös, että elämä ei mene aina niin kuin elokuvissa. Tyttäreni on rakkainta maailmassa ja monessa asiassa asetan hänet etusijalle, mutta en tiedä missä järjestyksessä me täältä lähdemme, enkä voi siten elää elämääni vain äitinä ja vain hänen kauttaan.
Jos tämä ”älä laita kaikkia muniasi samaan koriin” tuntuu omien lasten kohdalla liian inhorealistiselta ajatukselta niin ainakin sinun tulisi pystyä ajattelemaan enemmän itseäsi; aseta itsesi ja oma hyvinvointisi ensimmäiseksi, koska onnellisella äidillä on onnellisia lapsia. Suoritusyhteiskuntamme on onnistunut muuntamaan kaiken mitä teemme yhdeksi ”suoritukseksi”, myös äitiyden. Ja niin kuin suorittamiseen usein kuuluu, äitiyden voi ottaa myös kilpailuna kaikkien muiden suorittajaäitien kanssa. Näin äitiyttään voi elää 15-20 vuotta suorittaen ja kilpaillen, ja sitten huomata lasten aikuistuttua, että mihin hukkasin lasteni lapsuuden ja oman elämäni?
Ehkä siihen, että keskityit arvottamaan ympäristöäsi ja ympärilläsi olevia ihmisiä, ja keskitit liian vähän huomiota itseesi ja ehkä liian vähän huomiota jopa lapsiisi. Äitiyden arvottaminen ja arvosteleminen on epäreilua paitsi niille, jotka ovat arvostelusi kohteena, mutta myös sinulle itsellesi. Hyväksy oma vaillinaisuutesi äitinä ja yritä oppia tekemistäsi virheistä. Kun olet sisäistänyt tämän, koeta kohdata muut äidit samalla inhimillisyydellä. Toisten äitiyden arvottaminen ei tee sinusta yhtään parempaa äitiä, sen voit tehdä vain sinä itse.
Kuvat: Pixabay
Olen törmännyt äitimaailman raadollisuuteen myös itse, mutta enemmän toisinpäin. Haluani jäädä lasten kanssa pidemmäksi aikaa kotiin on kyseenalaistettu. Ehkä juuri tuosta näkökulmasta, että onko minulla lasten lisäksi jotain muutakin elämässä. Koen sinun tapaasi tämän äitiyden arvottamisen epäreiluksi kaikkia kohtaan olivat ne arvottamisen kriteerit mitkä hyvänsä.
TykkääTykkää
Olet oikeassa. Arvottaminen ja arvostelu on epäreilua, oli näkökulma siihen mikä hyvänsä. Kaikki valinnat on hyviä jos ne sopivat valinnan tekijälle itselleen. Ihanaa syksyä💛
TykkääTykkää
Sinulla pysyy kynä kädessä! Rakastan blogiasi, ihanaa, että kirjoitat niin usein 🙂
TykkääTykkää
Voi kiitos Riikka. Ihanaa kun luet💚
TykkääTykkää