Meidän makuuhuoneemme sijaitsee yläkerrassa toisessa päätyhuoneista. Remontin on tarkoitus edetä loogisesti kellarista kohti keskikerrosta ja siitä edelleen yläkertaan, joten makuuhuoneemme remontoidaan viimeisenä. Jos veikata pitäisi, sanoisin, että makkaria päästään remontoimaan kesällä 2019. Tästä syystä makuuhuoneelle tai tarkemmin sanottuna osalle sen pinnoista oli tehtävä pieni facelift, jotta viisi vuotta pystyy nukkumaan remontointia odottavassa huoneessa. Muuttaessamme marraskuussa 2014, makuuhuoneemme näytti tältä:

Tästä kuvasta paikallistaa helposti suurimman ongelman, mäntypaneelikaton. Katossa on myös lievä eristeongelma. Joku aikaisemmista asukkaista on avannut tämän huoneen toisen sivuvintin ja samalla jättänyt eristyksen tekemättä. Talvella on melko vilpoista nukkua juuri tuon vinokaton alla. Katon avaamiseen ei kuitenkaan ryhdytä vielä, joten valkoinen maali riittäköön nyt peittämään tämän ”mäntyhelvetin”. Lattian maalaamista mietin myös avatun vintin osalta (siinä on myös mäntylattia), mutta totesin, että joudun siinä tapauksessa maalaamaan koko makkarin lattian, eikä sille ollut nyt energiaa.

Todettakoon jälleen kerran, että valkoinen maali tekee ihmeitä ilmeen raikastamisessa. Pintojen lisäksi tässä huoneessa ongelmana on vaatesäilytys, joka taitaa olla vanhoissa taloissa ainainen ongelma. 1940-luvulla vaatteiden määrä on ollut jokseenkin eri kuin nykypäivänä eivätkä meidänkään kahden aikuisen vaatteet mahdu kolmeen pieneen komeroon. Tämän takia makkarissamme on myös tilapäinen vaatekaappi siihen asti kunnes keksimme huoneen remontin yhteydessä ratkaisun vaatesäilytysongelmaan.

Walk in closet henkinen ratkaisu on tietenkin se, josta haaveilen, mutta neliöt saattavat loppua kesken. Tai sitten täytyy luopua treenitilasta. No ei sentään… Jonkun näköinen vaatehuone on johonkin kulmaan joka tapauksessa saatava, sillä makkarimme häpeäpilkku on heti oven vieressä eikä näille vaatteille ole tällä hetkellä mitään muuta paikkaa.

Asiaa auttaisi vähän jos nämä säilytyslaatikot olisivat edes umpinaisia, mutta nyt koko vaatekirjo on koko ajan näkyvillä. Nämä laatikot ovat muuten sen näköisiä, nyt kun niitä tästä ruudulta katselen, että sietäisi ehkä käydä läpi, mitä ”aarteita” noissa edelleen säilytämme…

Maalasin myös toisella sivuseinällä olevat kolme komeron ovea. Niiden väritys oli kuluneen kellertävä ja valkoinen maali raikasti nekin hetkessä. Näiden komeroiden kanssa olen vähän kahden vaiheilla. Rakastan seinän ulkonäköä ovineen yli kaiken, mutta remontissa haluaisin avata tämänkin sivuvintin. En kuitenkaan haluaisi luopua ovista. No, kaksi vuotta aikaa miettiä mitä niille teen.

Tulevassa remontissa avaamme makuuhuoneen katon samaan tapaan kuin tehtiin Tildankin huoneen katon kanssa. Lattia suoristetaan ja todennäköisesti uusitaan myös lattialaudat. Yläkerran aulassa haluaisin vanhan lautalattian säilyttää, joten makkarin lautoja tarvitaan sinne paikkaamaan vanhan porraskuilun jättämää aukkoa. Seinien eristys käydään myös läpi ja tuo aikaisemmin avattu sivuvintti tsekataan myös katon eristeiden osalta.

Vaikka tähän makuuhuoneen remonttiin on aikaa vielä noin kaksi vuotta, se tuntuu silti todelliselta, varsinkin nyt kun siitä kirjoitan. Samalla konkretisoituu koko Taimilan remontti; tunnelin päässä näkyy jo valoa. Me todella ollaan näköjään saamassa tää projekti joskus valmiiksi. Me ollaan ajallisesti yli puolessa välissä Taimilan remonttia, yli puolessa välissä! Käsittämätöntä.