Merkityksellinen lapsuus

AnnaTilda_4Kuva: Markku Mäkinen

Meistä jokainen on jonkun lapsi. Meillä kaikilla on kokemus siitä, miltä tuntuu olla lapsi ja lisäksi meistä monella on kokemus vanhemmuudesta lapsen näkökulmasta. Omasta lapsuudestamme muistamme eri asioita eri syistä ja mukanamme kulkee lapsuudesta myös paljon sellaista, jota emme muista ja jota emme edes tiedosta. Lapsuus on myöhemmän elämämme kannalta merkityksellisintä aikaa ja siksi me olemme vanhempina paljon vartijoita. Meidän vastuullamme on antaa lapsillemme turvallinen ja hyvä lapsuus. Meidän tehtävämme on kasvattaa heistä vastuullisia aikuisia.

Itselleni lapsuuden merkitys on avautunut vasta oman lapsen myötä. Omaa vanhemmuuttaan on alkanut pohtia omien vanhempien kautta, koska se on ainoa vanhemmuus, josta minulla on kokemus. Uskon, että aika moni vanhemmaksi tuleva pohtii asiaa juuri tätä kautta. Oma lapsi toimii ikään kuin peilinä omille lapsuuden kokemuksille ja luonnollisesti peilinä omalle vanhemmuudelle. Millainen vanhempi haluan olla lapselleni, mitkä arvot ohjaavat minun vanhemmuuttani?

Vanhemmuuden ympärillä nykypäivänä vellova keskustelu toistaa usein samaa mantraa; ”vanhempia ei saa syyllistää, parhaansa he yrittävät”. Uskon vilpittömästi, että jokainen yrittää aidosti olla paras mahdollinen vanhempi lapselleen ja yrittää tehdä kaikki päätökset parhaan harkintakykynsä mukaan, ja lapsen etua ajatellen. Siinä vaiheessa kun pitäisi peilata omia valintoja ja tekoja vanhempana ja kasvattajana, ei kuitenkaan auta, että ainoa vastaus on: parhaani olen yrittänyt. Samaan tapaan kuin jos olet työasiassa tehnyt virheen, ei auta, että sanot vain yrittäneesi parhaasi. Virheen tekemisestä tulee ottaa vastuu.

Niin, vastuu. Tuo maton alle lakaistu vanhemmuuden ydin, jota ei haluta tunnistaa varsinkaan silloin kun olisi peiliin katsomisen paikka. Me vanhemmat olemme vastuussa siitä, minkälaisen lapsuuden me lapsillemme luomme ja minkälaisiin arvoihin me heidät kasvatamme. Meidän lapsena kokemamme omien vanhempiemme vanhemmuus kulkee mukanamme, ja mikäli emme tietoisesti pohdi omaa vanhemmuuttamme, saatamme tiedostamattamme toistaa omien vanhempiemme tekemiä virheitä, vaikka tarkoituksemme on ihan toinen. Sukupolvien ketju ei katkea itsellään vaan se on katkaistava muuttamalla omaa toimintaansa.  Niin kuin monessa muussakin asiassa, tässäkin taaksepäin katsominen auttaa näkemään tulevaisuuteen selkeämmin.

FullSizeRender (13) (kopio) 2Kuva: Anna Nurmi

On itsestään selvää, että kaikki tekevät virheitä vanhempana. Oleellisempi seikka on se, miten tekemiinsä virheisiin suhtautuu ja miten niistä jatkaa eteenpäin. Sitä kutsutaan vastuun ottamiseksi. Tämä on oman vanhemmuuteni arvojen kärkipäässä ja tämä on myös oman arvomaailmani perusta. Lempinimeni Anna ”syyllinen on löydyttävä” Nurmi ei ole kaukaa haettu, vaikka se onkin puettu vähän humoristiseen kieliasuun. Haluan opettaa Tildalle vastuun ottamista ja virheiden tekemisen inhimillisyyttä. Sitä, että kaikki tekevät virheitä, mutta tekemistään virheistä pitää ottaa vastuu ja ne pitää parhaansa mukaan yrittää korjata. Tätä samaa tavoittelen omassa vanhemmuudessani. Tiedän, että virheitä tulee varmasti ja metsään mennään montakin kertaa, mutta silloin on minun tehtäväni ottaa vastuu ja nostaa käsi pystyyn virheen merkiksi. Sillä merkityksellisen lapsuuden synnyttää vielä merkityksellisempi vanhemmuus.

 

 

 

 

 

 

 

Miten sinä ymmärsit ja tulkitsit?

socialmedia-952091

Kommunikaatiomme toisten ihmisten kanssa on siirtynyt paljolti kasvokkaisesta ja puhutusta viestinnästä kirjoitettuun. Murros on tapahtunut myös kirjoitetussa viestinnässä; sähköposti ja tekstiviesti ovat saaneet rinnalleen muita tekstimuotoisia kommunikointitapoja kuten Messengerin, Instagramin ja Snapchatin. Kirjoiteut viestit ovat lyhentyneet ja sanoja sekä tunnetiloa pystyy korvaamaan hymiöillä. Tekstimuotoinen viestintä jättää tulkinnalle enemmän varaa kuin kasvokkain tapahtuva viestintä, jossa eleet, ilmeet ja äänenpaino ovat tilanteessa läsnä.

Kommunikaatioon, tapahtuipa se tekstimuotoisesti tai kasvokkain, kuuluu aina osana tulkinta. Tämä elementti on saanut keskinäisessä tekstimuotoisessa viestinnässämme nykypäivänä kuitenkin aikaisempaa isomman roolin. Miten minä tämän keskustelun tai viestin ymmärsin ja miten minä sitä tulkitsen? Hyvänä esimerkkinä toimii Facebookissa olevien erilaisten ryhmien jäsenten väliset keskusteluketjut. Kirjoitetun viestin voi halutessaan tulkita väärin ja sosiaalisen median kautta sitä ei myöskään ole helppo enää tekstimuotoisesti korjata. Näihin tehtyihin tulkintoihin liittyy keskeisesti toinen tämän ajan ilmiö; oman mielipiteen esittäminen tai ylipäätään asiasta kuin asiasta jotain mieltä oleminen.

Tapamme kommunikoida tekstimuotoisesti joko suoraan ihmisten kanssa tai välillisesti sosiaalisen median kautta mahdollistaa sellaisia mielipiteitä ja sanavalintoja, joita emme koskaan käyttäisi kasvokkaisessa viestinnässä. Tämä paljolti somen mahdollistama tapa kommunikoida sisältää ajatuksen siitä, että on ajan hengen mukaista olla jotain mieltä kaikesta. Asiantuntijuus ei lepää enää yksinomaan tutkijoiden harteilla vaan tämän tästä saa esimerkiksi lukea mainoksista tekstejä ”lääkäreiden, tutkijoiden ja bloggareiden suosittelemista” tuotteista. Tämä tukee ajatusta siitä, että tutkiminen on turhaa kun kuka tahansa voi toimia asiantuntijana ja tarkistaa asian kuin asian Googlesta.

Mistä se kaikki tieto on Googleen tullut? Tutkijoilta ja asiantuntijoilta, jotka ovat omistaneet kokonaisia työuria yhden ilmiön tutkimiselle. Se mikä näyttäytyy tavalliselle mattimeikäläiselle Googlena on itseasiassa valtavan työpanoksen ja ajattelun tulos, josta voi halutessaan käydä poimimassa sen tiedon, monesti vielä asiayhteydestä irroittettuna, jolla voi perustella mielipiteitään. Ja niitä mielipiteitä Googlessa riittää. Bloggarit ja vloggarit ovat merkittäviä mielipidevaikuttajia nykypäivänä ja monen ihmisen mielessä he rinnastuvat suoraan asiantuntijoiksi. Lähdekritiikki on kuitenkin tässäkin kohtaa se, jonka pitäisi vaakakupissa painaa eniten. On aivan eri asia ottaa kenen tahansa mielipidevaikuttajan näkemys huomioon talvitakkia valittaessa kuin esimerkiksi siinä, että onko maapallo sittenkin litteä tai kannattaako lapsia rokottaa vai jätetäänkö kaikki rokotukset ottamatta.

old-books-436498

Ymmärrystämme ja tulkintaamme tarvitaan nykypäivänä monellakin eri tavalla. Samaan aikaan on kuitenkin hyvä muistaa, että ymmärryksen ja tulkinnan tueksi tarvitaan ajatteluamme, enemmän kuin koskaan aikaisemmin. ”Tietoa” tulee samanaikaisesti joka tuutista ja joudumme päivittäin arvioimaan saamamme tiedon oikeellisuutta ja todenperäisyyttä. Omaa ajatteluaan voi kuitenkin kehittää iästä riippumatta. Ensimmäinen askel oman ajattelun kehittämiseen on tulla tietoiseksi omasta tavasta suhtautua tietoon ja omasta tavasta reagoida kommunikaatiotilanteissa. Hyvin oleellista on kysyä itseltä, miten minä tämän ymmärsin ja tulkitsin, ja oliko sillä mitään tekemistä todellisuuden kanssa? Toinen askel oman ajattelun kehittämiseen on lukeminen ja itsensä sivistäminen tietoa kartuttamalla. Kiinalaisen sananlaskun mukaan: ”Jos et syö, näet nälkää. Jos et lue, olet tyhmä”. Miten sinä tämän tulkitset?