Taimilalle uusi kuisti

Ostaessamme Taimilan sen sisäpihan julkisivu ja sisäänkäynti oli kovin erilainen kuin nyt. Tullessamme katsomaan taloa ensimmäisen kerran väitin kiven kovaa, että silloinen pitkänmallinen kuisti ei voinut olla alkuperäinen, koska se ei ollut tyypillinen 1940-luvun kuisti. Talon piirustuksista myöhemmin selvisi, että kuisti oli itseasiassa piirretty erilaiseksi kuin millaiseksi se lopulta oli rakennettu, mutta tämä kuisti oli kuitenkin alkuperäinen minun vänkäämisestäni huolimatta. Julkisivu pihan puolelta näytti meidän muuttaessamme tältä:

FullSizeRender (12) (kopio) 29

Kuistin purkaminen aloitettiin ensimmäisenä kesänä samaan aikaan kellari- ja anturavaluremontin kanssa. Syy tähän oli se, että uuden kuistin alle oli tarkoitus rakentaa varasto ja samalla kun uusittiin muun talon perustukset niin valettiin kuistille uudet. Kuvassa näkyy vielä kaksi ulko-ovea vierekkäin, joista oikean puoleisesta on aikoinaan ollut sisäänkäynti yläkerran asuntoon. Tuo porraskäytävä oli ollut vuosikymmeniä poissa käytöstä kunnes me otimme sen viime kesänä uudestaan käyttöön.

FullSizeRender (12) (kopio) 30

FullSizeRender (12) (kopio) 31

Varsinaisiin kuistin perustuksiin asti päästiin vasta marraskuussa. Kuvassa näkyy hyvin myös tilapäinen sisäänkäynti, joka tehtiin tulevan työhuoneen ikkunan kohdalle. Oveksi nostettiin Taimilan vanha alkuperäinen yläkerran asunnon ulko-ovi. Vihreän pressun takana on Taimilan vanha ja meidän nykyinen porraskäytävä. Tämä loistava ja nerokas”siltarakenne”, jota pitkin meille kuljettiin vajaa vuosi, on ystävämme Pekan käsialaa. Tiedän, että tämä näyttää melkoiselle viritykselle, mutta remontin laajuuden huomioon ottaen, se mahdollisti samanaikaisen asumisen ja esimerkiksi vaunujen kanssa edestakaisin ravaamisen.

FullSizeRender (12) (kopio) 32

FullSizeRender (12) (kopio) 36

FullSizeRender (12) (kopio) 34

Uusi kuisti rakennettiin sekä käytännöllisistä että ulkonäöllisistä syistä. Vanha ulkokuisti ja sen jatkeena ollut postimerkin kokoinen sisäkuisti eivät varsinaisesti palvelleet tarkoitustaan. Lisäksi varastotilaa ei ole koskaan liikaa ja kun tajusimme, että kuistin alle jäävän tilan voisi hyödyntää varastokäyttöön, kuistin rakennuspäätös oli helppo. Myöskään ulkonäöllisesti vanha kuisti ei sopinut minun silmääni. Jos en olisi ajatellut kuistia suunnitellessa käytännöllisyyttä, todennäköisesti olisimme tehneet kuistille enemmän ikkunapinta-alaa. Säilytyskalusteiden kannalta on kuitenkin helpompi kun ehjää seinää on enemmän.

FullSizeRender (13) (kopio)

Kuisti on ulkopuolelta vielä kesken niin kuin koko sisäpihan puolen julkisivu. Se on listalla saattaa loppuun ensi kesänä, samalla kun ehostetaan autotalli ja tehdään piha loppuun (voitteko uskoa, nurmi on kylvetty sisäpihalle!). Mutta sisäpuoli kuistista alkaa olla aika lailla valmis, pieniä sisustusjuttuja lukuun ottamatta. Kuistin lattiaa lämmittää lattialämmitys ja materiaaliksi valittiin laatta, joka on helppo pitää puhtaana. Seinistä kolme on maalattu ja yksi paneloitu niin kuin kattokin. Aarteeni, eli kuistin vanhat pariovet, löytyivät Facebookin ihmeellisestä maailmasta ja nuo ovet tekevät minut onnelliseksi joka päivä. Kalusteet on Ikean tuolia lukuun ottamatta kaikki vanhoja. Puusohva on toinen aarre, joka on anopin kotitalosta. Vanhoissa huonekaluissa minua viehättää historia ihan niin kuin vanhoissa taloissakin. Kirjoittelen blogia usein juuri tuolla sohvalla miettien, että tällä samaisella sohvalla on renki ottanut 1900-luvun alussa ruokaperäiset.

FullSizeRender (12) (kopio) 38

Sohvan toisen päädyn puoleisella seinällä on kuva Taimilasta vuodelta 1948 sekä ensimmäisen perheen perhepotretti, jossa Ensio ja Taimi poseeraavat lastensa kanssa. Talon ensimmäisen rouvan mukaan talomme olen myös siis nimennyt. Samoissa kehyksissä on Keskisuomalaisen etusivu vuodelta 1951, joka löytyi porraskäytävää purettaessa. Autotallin takaa löytynyt Taimilan alkuperäinen ikkuna on koristamassa myös nurkkausta.

FullSizeRender (12) (kopio) 37

FullSizeRender (12) (kopio) 39

FullSizeRender (13)

Kuisti on osoittautunut käytössä todella toimivaksi ja ennen kaikkea tarpeeksi tilavaksi. Vuoden päästä kun kaikki vuodenajat on käyty kuistielossa läpi, osaamme tehdä tarvittavia muutoksia mikäli niille tarvetta on. Mutta siihen asti, nautin jälleen yhdestä valmiista huoneesta ❤

Ei yksi lapsi sinusta vielä oikeaa äitiä tee

hand-2597819

Ennen äidiksi tuloani kuuntelin melko pitkäänkin eri ympäristöissä sitä, että kyllä nainen on nainen vasta tultuaan äidiksi. Tämän harkitsemattoman argumentin perustelu oli verhottu milloin itsekkyyteeni ja milloin kykyyni rakastaa. Saattoipa perusteluun liittyä myös synnytyskokemuksen puuttuminen ja aidon synnytyskivun kokeminen. Äidiksi tulon jälkeen ajattelin, että no niin inessä skenessä ollaan, ei tarvitse enää kuunnella harkitsemattomia argumentteja. Kunnes yhtenä päivänä kuulin, että ei yksi lapsi minusta vielä oikeaa äitiä tee. Yhden lapsen äiti kun ei tiedä äitiydestä vielä mitään.

Tämä äitimaailma on kyllä paljon raadollisempi paikka kuin olisin villeimmissäkään kuvitelmissani voinut uskoa. Viis avanteesta, alun yöheräilyistä, uhmaiästä ja tulevasta murrosiästä, äiti-ihmiset pystyvät paljon parempaan. Tämän koko äitinä olemisen tarkastelun ongelma on se, että kokemus on kielellisesti nimettävissä samaksi, vaikka itse kokemus on jokaiselle äidille täysin uniikki ja erilainen. Siksi koen äärimmäistä ihmetystä, että joku kokee asiakseen arvottaa toisen äitiyttä millään mittapuulla. ”Oikean” äitiyden rajan voi halutessaan vetää ihan mihin vain. Vaikka esimerkiksi siihen lapsilukuun, synnytystapaan tai rintaruokinnan pituuteen, joka tekee sinusta itsestäsi oikean äidin ja jättää naapurin Sinikat, Leenat ja Eilat taakse. Arvelen, että juuri tästä, jotkut äiti-ihmiset kokevat pätevyyttä.

Nämä toisten äitiyttä arvottavat ja äitiydestä pätevyyspisteitä keräävät naiset herättävät minussa väistämättä kysymyksen; onko teillä elämässä jotain muuta kuin äitiys, josta te pätevyyttä koette? Tiedän, että tämä kysymys on isku vyön alle, koska ei ole minun asiani arvottaa onko pätevyyden kokeminen äitiydestä jotenkin vähempi- tai enempiarvoista kuin pätevyyden kokeminen vaikka omasta urasta tai harrastuksesta. Siitä huolimatta, että tiedän tämän olevan isku vyön alle, kysyn tämän kysymyksen. Kerron lyhyesti miksi.

Itselläni tulee ensi viikolla äitiyttä täyteen kokonaiset kaksi vuotta ja siis kyllä, olen yhden lapsen äiti eli kutsuttakoon minua nyt vaikka vaillinaiseksi äidiksi. Näiden kahden vuoden aikana äitiys ja kaikenlaiset elämänkokemukset ovat opettaneet elämästä yhtä ja toista. Esimerkiksi sen, että älä laita kaikkia muniasi samaan koriin. (pätee muuten hirveän moneen asiaan elämässä). Eli älä rakenna elämääsi vain yhden asian varaan, koska se yksi asia voidaan ottaa sinulta koska tahansa pois. Jos eläisin tätä elämää vain äitiyden ja äitinä olemisen kautta, miten minun kävisi jos lapselleni tapahtuisi jotain? Kuulostaa kauhealta ajatukselta, tiedän, mutta kokemuksesta tiedän myös, että elämä ei mene aina niin kuin elokuvissa. Tyttäreni on rakkainta maailmassa ja monessa asiassa asetan hänet etusijalle, mutta en tiedä missä järjestyksessä me täältä lähdemme, enkä voi siten elää elämääni vain äitinä ja vain hänen kauttaan.

Jos tämä ”älä laita kaikkia muniasi samaan koriin” tuntuu omien lasten kohdalla liian inhorealistiselta ajatukselta niin ainakin sinun tulisi pystyä ajattelemaan enemmän itseäsi; aseta itsesi ja oma hyvinvointisi ensimmäiseksi, koska onnellisella äidillä on onnellisia lapsia. Suoritusyhteiskuntamme on onnistunut muuntamaan kaiken mitä teemme yhdeksi ”suoritukseksi”, myös äitiyden. Ja niin kuin suorittamiseen usein kuuluu, äitiyden voi ottaa myös kilpailuna kaikkien muiden suorittajaäitien kanssa. Näin äitiyttään voi elää 15-20 vuotta suorittaen ja kilpaillen, ja sitten huomata lasten aikuistuttua, että mihin hukkasin lasteni lapsuuden ja oman elämäni?

Ehkä siihen, että keskityit arvottamaan ympäristöäsi ja ympärilläsi olevia ihmisiä, ja keskitit liian vähän huomiota itseesi ja ehkä liian vähän huomiota jopa lapsiisi. Äitiyden arvottaminen ja arvosteleminen on epäreilua paitsi niille, jotka ovat arvostelusi kohteena, mutta myös sinulle itsellesi. Hyväksy oma vaillinaisuutesi äitinä ja yritä oppia tekemistäsi virheistä. Kun olet sisäistänyt tämän, koeta kohdata muut äidit samalla inhimillisyydellä. Toisten äitiyden arvottaminen ei tee sinusta yhtään parempaa äitiä, sen voit tehdä vain sinä itse.

tree-736887

Kuvat: Pixabay