Muutama vuosi sitten olin Australiassa reilun pari kuukautta ja siellä ollessani tajusin konkreettisesti, miten vääristynyt käsitys alkoholin käytöstä meillä Suomessa on. Kävin päivittäin lounaalla työkaverieni kanssa ja heille oli täysin normaalia juoda lounaalla yksi olut tai lasi viiniä. Se oli ihan yhtä normaalia kuin se, että minä join vettä. Yhtäkään kertaa en Australiassa oloaikanani joutunut selittämään, miksi tilaan ravintolassa vettä kun muut tilaavat viiniä (yhtäkään kertaa en myöskään nähnyt työkavereitani humalassa). Sama ilmiö toistui asuessani puoli vuotta New Yorkissa: kukaan ei kysynyt kertaakaan, miksi en juo alkoholia.

Suomessa sen sijaan saan selittää veden tilaamistani tämän tästä, edelleen. Kysymykset ”oletko raskaana?”, ”onko sulla joku syy, miksi juot vettä?” tai ”oletko absolutisti vai eikö tänään vain maistu?” tuntuvat vuonna 2017 ihan todella erikoisilta. Ne olivat erikoisia jo kymmenen vuotta sitten, mutta vielä erikoisempia ne ovat nyt. Opiskeluaikana totesin olevan helpompaa kun menen porukan mukana ja juon alkoholia väkisin sen mitä pystyn, koska kommentit ”Anna, relaa nyt vähän. Älä ole noin takakireä” ja ”Anna, opettele pitämään hauskaa” alkoivat todella kypsyttää. Tämä alkoholin juomisen yhdistäminen hauskanpitoon on myös mielenkiintoinen ilmiö. Vähän niin kuin hauskan pitäminen olisi tässä universumissa mahdollista vain juomisen kautta. Helpotus viiden vuoden opintojen päätyttyä oli melkoinen, kun minun ei tarvinnut enää juoda vain siksi, että opiskelijabileissä kaikkien oletetaan niin tekevän.

Australian ja New Yorkin pidemmät reissut avasivat silmäni. Olin kasvanut siihen uskoon, että minussa todella on jotain kummallista kun alkoholi ei maistu. Olin myös jo oppinut sen roolin, jossa minun piti jotenkin ympäristölle perustella ravintolassa tilaamaani vesilasia. Vasta ulkomailla ollessani tajusin, että itse asiassa minun alkoholittomuuteni ei ole tässä se outo juttu, vaan suomalaisuuteen sisäänkirjoitettu käsitys alkoholin käytöstä.

Oma suhtautumiseni alkoholiin ei juonna mistään lapsuuden kokemuksista vaan ihan yksinkertaisesti siitä, että alkoholi on aina, 19-vuotiaana, 22-vuotiaana, 25-vuotiaana ja 30-vuotiaana, maistunut pahalle ja maistuu edelleen. Ja ei, kaikki te, jotka nyt ajattelette, että en ole vain maistanut niitä makeita liköörejä tai noita makeita siidereitä tai näitä makeita drinkkejä niin trust me, olen. En vain tykkää alkoholista. Ja huomaatteko, teen sen taas. Selitän, miksi en juo alkoholia. Alkoholin juominen on jollain tapaa suomalaisuuteen ja suomalaiseen kulttuuriin kuuluva ominaisuus. Minulla ei ole käsitystä, miten pitkälle historiassa pitää mennä, että tämän kulttuurin alkupiste tulee vastaan. Joku on joskus ehdottanut kieltolakia yhdeksi pääsyyksi, mutta maalaisjärki sanoo, että tämänkaltainen alkoholikulttuuri on iskostettu meihin jo aikaisemmin.

Suhtautuminen alkoholiin ja eritoten alkoholittomuuteen ei muutu ellemme itse muuta sitä. Suhtautuminen on kiinni jokaisen omista asenteista ja käsityksistä, ja vain me itse voimme niitä muuttaa. Toivoa on, että nuoremmat sukupolvet ovat suhtautumisessaan jo edellä omia vanhempiaan. Kansanterveydellisesti ajatellen (alkoholin aiheuttamat kulut maksavat yhteiskunnalle vuositasolla 14,5 miljardia), olisi hyvä jos kaikkien suomalaisten alkoholin kulutus laskisi, vaikka se onkin tässä kirjoituksessa sivuseikka. Tämän tekstin pääasiallinen tarkoitus on haastaa ajatteluasi; mikäli ystäväsi, kaverisi tai sukulaisesi alkoholittomuus on sinusta outoa, pyydän sinua tarkastelemaan tuota käsitystäsi kriittisesti. Pohdi, miksi alkoholin juominen on sinusta normaalia ja alkoholittomuus epänormaalia? Miksi alkoholittomuus yhdistetään tylsyyteen tai vakavuuteen? Miksi on epänormaalia relata tai pitää hauskaa jollain muulla tavalla kuin juomalla? Miksi on normaalia olla ympäri päissään monta kertaa viikossa tai kuukaudessa? Only in Finland.