Edellisessä postauksessa kerroin uima-altaan reunalla korviini kantautuneesta brittinaisten keskustelusta ja palaan tuohon keskusteluun tässä kirjoituksessa. Brittinaisten keskustelun loppupäätelmä ”liikakiloista” eroon pääsemiseksi oli dieetti. Nyky-yhteiskunnassa dieetti on melko vakiintunut sana, jonka kaikki aikuiset ja myös hyvin nuoret lapset tunnistavat. Dieetti-sana ei ole synonyymi ruokavaliolle vaan se tarkoittaa nimenomaan laihdutuskuuria. Dieetti kuvaa ajanjaksoa, jonka aikana syödään jotenkin poikkeavasti, yleensä määrällisesti vähän ja laadullisesti yksipuolisesti, ja palataan sen jälkeen enemmän tai vähemmän takaisin normaaliin.

Dieettien määrä on viimeisen kymmenen vuoden aikana räjähtänyt käsiin. Yhdellä Google-haulla (diets) tulee yli 80 miljoonaa hakuosumaa. Tämä kertonee jälleen kerran sen tosiasian, että kysyntä määrää tarjonnan ja ylipainoisten ihmisten kasvava määrä luo myös tarpeen päästä ylipainosta eroon. Dieetti painonhallintakeinona on kuitenkin ongelmallinen monessakin suhteessa. Dieeteillä pyritään lähtökohtaisesti tiputtamaan painoa nopeasti ja siihen niiden suosio kaiketi perustuukin. Painonpudotuksen nopeus houkuttaa ja se sopii myös nykyelämäntapaamme, jossa kaikki on koko ajan ulottuvillamme, ja jossa saamme kaiken tapahtumaan nopeasti.

Dieettien yksi merkittävin ongelma on kuitenkin juuri tämä nopeus, jolla painoa lähtee. Usein dieeteissä painoa lähtee 2-3kg viikossa, joissain jopa enemmän. Tämä lienee kaikille tässä vaiheessa jo selvää, mutta kertauksen vuoksi: oikeaoppinen painonpudotustahti on suositusten mukaan noin 0,5kg viikossa. Tällä vauhdilla kehosta lähtevä ylimääräinen kudos on enimmäkseen rasvakudosta eli juuri sitä, josta halutaan eroon. Tätä suuremmalla painonpudotustahdilla lihaskudoksen määrä suhteessa rasvakudokseen lisääntyy. Eli esimerkiksi jos laihdutustahti on 2kg viikossa, on tästä noin puolet lihaskudosta ja puolet rasvaa. Merkittävintä lihaskudoksen menettämisessä on se, että myös perusaineenvaihdunta pienenee menetetyn lihasmassan mukana.

Erilaisten painonpudotusohjelmien luoma illuusio nopeasta laihtumisesta on omiaan kannustamaan ihmisiä kokeilemaan erilaisia dieettejä. Näissä painonpudotusohjelmissa päivittäinen kalorimäärä on pudotettu minimiin ja punttitreeniä tehdään lähes yötä päivää juuri siitä syystä, koska painonpudotus on niin nopeaa, että hupenevista lihaksista on pakko pitää kynsin hampain kiinni. Näissä samoissa ohjelmissa ruokavalio on dieetin ajaksi rajattu yleensä suppeaksi: rahka, kana, raejuusto, puuro, marjat ja vihannekset ovat ne tavallisimmat dieetin aikaiset ruuat. Pahimmillaan dieetin aikainen ruokavalio voi olla vieläkin yksinkertaisempi kuten esimerkiksi kaalisoppadieetissä.

Tämä on se diettaamisen toinen merkittävä ongelma: mitä dieetin aikana syödään. Mikäli dieetin aikainen ruokavalio on sellainen, että sinun on vaikea kuvitella eläväsi useampi vuosi sitä noudattaen niin kyseessä on kannattamaton kokeilu pitkällä tähtäimellä. Ruokavalion ja kalorien karsiminen minimiin on kuitenkin dieeteissä se, joka ihmisiä kannustaa jatkamaan. Dieetit sokaisevat alkuvauhdillaan: paino alkaa tippua nopeasti ja diettaamisen jatkaminen tuntuu mielekkäältä kun katsoo omaa peilikuvaansa. Jossain vaiheessa kuitenkin palataan dieetin jälkeen takaisin ”normaaliin” ja tällöin noidankehä on valmis.

Dieetin päättymisen jälkeen ollaan tilanteessa, jossa kovalla vauhdilla tiputetut kilot vaativat saavutetun painon ylläpitämiseksi pienempää syötyä kalorimäärää ja/tai kovempaa/pitkäkestoisempaa liikuntasuoritusta kuin ennen laihdutusta. Jos tähän elämäntilanteeseen ei ole valmis sitoutumaan vuosiksi saati loppuelämäksi, vaan paluu vanhoihin tapoihin tapahtuu ennemmin tai myöhemmin, tilanne on huonompi kuin dieettiä aloittaessa. Vanhoihin tapoihin palatessa kaloreita tulee liikaa kulutukseen nähden ja elimistön rasvakudoksen määrä lisääntyy, mutta laihdutuksen yhteydessä kadonnut lihaskudos jää lähtötilannetta alemmalle tasolle. Ollaan siis hyvin pian tilanteessa, jossa painoa on saman verran kuin laihdutukseen ryhdyttäessä, mutta jossa ihminen joutuu syömään lähtötilannetta vähemmän pysyäkseen edes alkuperäisessä painossaan, liikunnan nautinnollisuudesta ja yleisestä vireystilasta puhumattakaan. Ja tähän kun lisätään diettaamiseen usein liittyvä jojoilu niin you do the math.

Nopea elämäntapamme heijastuu moniin eri elämän osa-alueisiin ja dieetit on näistä vain sen yksi ilmentymä. Samaa nopeutta edustavat esimerkiksi pikavipit tai ostetut seuraajat somessa. Haluttuun lopputulokseen päästään kiertoteitse, mutta lopputulos ei ole pysyvä. Ylipäätään tämä helpolla haluttuun lopputulokseen pääseminen on jo pidempään leimannut elämäntapaamme. Työn tekeminen, ponnistelu ja vaivan näkeminen asioiden eteen saattaa olla häviävä toimintatapa kun teknologia kehittyy, ja elämäämme pystytään monin eri tavoin helpottamaan ja nopeuttamaan. Jonkun vanhan sanonnan mukaan ”ei ole oikotietä onneen”. Sen paikkansapitävyydestä kaikissa tilanteissa en pysty sanomaan, mutta painonpudotuksen kohdalla se pitää paikkansa. Painoa voi pudottaa terveellisesti ja turvallisesti vain maltilla pysyvän elämäntapamuutoksen kautta.

Kuvat: Pixabay