Himalajan vuoristo – rakkautta ensisilmäyksellä

IMG_9303.jpg

Vaelluksemme Annapurna base camppiin alkoi Naya Pulin kylästä. Ennen vaelluksen alkua teimme vielä viimeiset ostokset kylän pienestä kahvilasta ja tarkistimme, että kaikki tarvittava on pakattuna päiväreppuun. Loput tavaramme lähtivät kantajien matkaan kohti ensimmäistä yöpaikkaa. Näiden sitkeiden ja työteliäiden miesten työtä seurasin sivusta suurella kunnioituksella koko vaelluksen ajan.

Kantajat ovat Himalajan vuoristosssa asuvaan sherpa kansaan kuuluvia miehiä ja naisia, ja he pystyvät kantamaan jopa kaksi kertaa oman painonsa verran. Heidän työnsä on Nepalin mittapuulla hyvin palkattua ja arvostettua, ja usein kantajan työ toimii myös väylänä vuoristo-oppaaksi. Kantajamme sitoivat 30-45kg tavaraa naruilla selkäänsä ja kantoivat laukkumme niin, että laukkujen paino tuli otsalle tai päälaelle.

IMG_9071.jpg

IMG_9112

Tavaramme kulkivat ammattilaisten selässä ylös, joten saimme keskittyä jalan laittamiseen toisen eteen; kolme ensimmäistä vaelluspäivää oli paljolti pelkkiä portaita isohkolla askelmakorkeudella. Maisemat vaihtelivat kylistä ja autoteistä riispeltoihin ja bambusademetsiin. Kolmannen päivän jälkeen nämä maisemat jäivät taaksemme ja sen jälkeen maisemat muuttuivat vähitellen karummiksi noustessamme puurajan yläpuolelle. Isot vuorenhuiput; Annapurna South (7219), Macchapuchhre (6993m) ja Hiunchuli (6441m) tervehtivät meitä jo toisena vaelluspäivänä, ja matkasivat mukanamme lähes koko vaelluksemme ajan.

IMG_9116

IMG_9159

IMG_9370

IMG_9342.jpg

Yövyimme vaellusreitin varrella olevissa teehuoneissa, joissa oli 10-20 huonetta. Majoitustalot oli rakennettu useimmiten kivestä, toisinaan myös pellistä, ja ne olivat kylmiä ja kosteita. Majoituimme 2-5 hengen huoneissa ja jokaisessa huoneessa oli sängyt. Neljäntenä vaelluspäivänä saavuimme alkuillasta sen yön majapaikkaamme Himalajaan (3700m). Täällä muistan palelleeni illalla ja yöllä ensimmäisen kerran ihan kunnolla. Vaatteita oli tarpeeksi päällä, tosin lämpimämmät housut olisin tarvinnut ehdottomasti mukaan, mutta kosteus oli se, joka hiipi sisään luihin asti. Yöllä pakkasasteet kävivät tässä korkeudessa noin -5 asteessa. Kosteaan sänkyyn ja kosteaan makuupussiin kömpiminen ei aina alkuillasta tuntunut parhaimmalta ajatukselta. Keho onneksi lämmitti makuupussin suhteellisen nopeasti.

IMG_9212.jpg

Ensimmäisten vaelluspäivien aikana kävi jo selväksi, että vaelluksen aikana ajatukset keskittyivät aivan muuhun kuin kotona arjessa. Veden saaminen ja sen puhdistaminen, seuraavaan ruokailun miettiminen ja vessaan pääseminen olivat ne kolme oleellisinta, jonka ympärillä ajatukset pyörivät. Alkumatkasta listaan kuului myös peseytyminen, mutta mitä ylemmäs vaellettiin sitä vähemmän teki mieli peseytyä. Jääkylmä vesi yhdistettynä ilman lämpötilaan, ei ollut houkutteleva yhdistelmä.

Nämä ensimmäiset vaelluspäivät tarjosivat mielettömän elämyksen ja näiden päivien aikana Himalajan vuoristo teki lähtemättömän vaikutuksen. Annapurna base camppiin saapuminen viidentenä vaelluspäivänä nosti elämyksen riman vielä astetta korkeammalle; sitä fiilistä en unohda koskaan.

 

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s