Vuosi 2017 – isoja oivalluksia, onnellisuutta ja hyvinvointia

IMG_9713

Pahoittelut reilun viikon kestäneestä radiohiljaisuudesta blogissa. Olen keskittynyt nauttimaan joulusta, rauhasta, oleilusta ja joogasta, ja voi pojat, tämä kombinaatio on toiminut! Olo on rentoutunut ja pää hyvällä tavalla tyhjä. Vähän niin kuin kovalevy olisi täysin tyhjentynyt valmiina vastaanottamaan uutta vuotta. Samalla kun olen keskittynyt nauttimaan joulusta ja oleilusta, olen käynyt päässäni läpi mennyttä vuotta. Vuosi 2017 on ollut itselleni poikkeuksellinen vuosi. Voisi sanoa, että olen löytänyt oman elämäni punaisen langan.

Punaisen langan löytymisestä olen kirjoittanut useammassakin blogitekstissä niin stressittömyyden, onnellisuuden kuin pieleen menneen synnytyksen näkökulmasta ja sitä seuranneen erilaisen kehokokemuksen kautta. Pohjimmiltaan tässä on ollut kyse ihmisenä kasvamisesta ison traumaattisen kokemuksen seurauksena. Ja miten kiitollinen olenkaan siitä paskasta, mustasta syksystä, jonka seurauksena olen siinä pisteessä elämässäni, että voin sanoa olevani onnellisempi kuin koskaan aikaisemmin. Ilman tuota mustaa syksyä en edes tietäisi, mitä tyytyväisyys omaan elämään on.

Tämän rauhan ja tyytyväisyyden tunteen saavuttaminen on vaatinut minulta uudenlaista rohkeutta, sellaista, jota en ole tiennyt omaavani. Silloin kun on pitänyt puskea läpi harmaan kiven, ottaa riskejä ja kokeilla uutta, rohkeutta minulla on riittänyt aina. Sen sijaan rohkeus luopua ja luovuttaa ei ole kuulunut ominaisuuksiini, mutta silti sen rohkeuden jostain löysin. Päästin irti tanssikoulusta ja yrittämisestä enkä ole päivääkään katunut päätöstäni. Se hengitettävän ilman eksponentiaalinen kasvu, joka päätöksestäni seurasi, sai aikaan aivan uudenlaisen flown omassa kokemusmaailmassani. Yhtäkkiä keuhkot hengittävät taas koko kapasiteetillaan ja minulla on kevyt olo.

Kevyt olo kuvaakin oikeastaan kesästä tähän päivään asti olotilaani parhaiten eikä se johdu liikunnasta, syömisestä tai detox-kuureista. Kevyt olo tulee siitä, että olen päästänyt irti siitä, mikä ei ole ollut minulle hyväksi ja keskittynyt niihin asioihin, jotka lisäävät omaa hyvinvointiani sen sijaan, että kuluttaisin itseni muiden takia loppuun. Yksi hyvä ystäväni kysyi minulta noin kuukausi sitten, että mikä on päällimmäinen tunne nyt kun tanssikoulua ei enää ole. Rehellisesti minun oli vastattava, että päällimmäisenä on helpotus ja ihmetys tästä uudesta olotilasta, jossa paineen ja stressin alla minua ei enää *ituta 24/7. Moni asia yrittämisessä ja tanssikoulun pyörittämisessä oli sellaista, joista nautin ja jotka saivat minut tekemään sitä seitsemän vuotta. Monet asiat, nimenomaan yrittämisessä, olivat kuitenkin sellaisia, mitkä peittosivat alleen sen kaiken hyvän.

Tämä vuosi sai arvoisensa päätöksen kun vietimme Taimilan ensimmäistä joulua. Toki olemme asuneet tässä talossa jo kolme vuotta, mutta remontin takia jouluja ei ole ollut järkevää viettää täällä. Joulu oli juuri sellainen kuin olin sen Taimilassa kuvitellut olevan; rentoa yhdessäoloa perheen kesken, ulkoilua ja hyvää syömistä. Välipäiviin saimme vielä mahtumaan remonttiakin. Eihän mikään loma ole loma jos sillä ei remontoida. Tämä pätee siis tietenkin vain Taimilan lomiin. Mutta tästä urakasta kerron teille ihan eri tekstissä.

IMG_1122IMG_1135

Vuosi vaihtuu reilun tunnin päästä ja haluan kiittää vuotta 2017 monistakin asioista, sillä tämä vuosi on ollut minun vuosistani merkityksellisin ja tärkein. Erityisesti haluan kiittää niistä ihmisistä, joiden kanssa olen vuoden saanut viettää ja niistä monista naurun, ilon, surun ja kyynelten täyttämistä hetkistä ystävien kanssa, jotka tekevät elämisestä aitoa. Kiitos myös blogini lukijat. Teiltä saadut kommentit ja viestit tuovat blogikirjoittamiseen uudenlaisen ulottuvuuden ja niistä olen kiitollinen. Hyvästelen kuluneen vuoden isojen oivallusten, onnellisuuden ja hyvinvoinnin vuotena ❤

Kaikkea hyvää sinun vuoteesi 2018 ❤

Joulu tulee – Taimilan remontinkin keskelle

IMG_0999

Minä olen henkeen ja vereen jouluihminen niin kuin moni teistä tietää. Taimilan ensimmäisen joulun kolkuttaessa jo ovella, täällä ei kuitenkaan näytä siltä niin kuin tämä olisi jouluihmisen joulukoti. Meillä on ollut kunnianhimoinen tavoite alkusyksystä asti saada eteinen ja keskikerroksen wc tehtyä jouluksi. Wc:n osalta oli selvää jo lokakuussa, että siitä ei valmista jouluksi tule, mutta eteisen suhteen olen ollut toiveikas.

Eteinen onkin edennyt hitaasti, mutta varmasti pitkin syksyä pienin askelin eteenpäin, mutta nyt ollaan jouluviikossa. JOULUVIIKOSSA! Ja eteinen on edelleen vaiheessa. Kattopaneelit saapuivat pihaan tänään, vessan uusi (vanha) ovi ei ole vielä paikallaan ja kolme seinää ovat vielä viehättävän oranssit. Oranssia väriä olen muuten katsellut kolme vuotta; jonkun näköinen ansioristi olisi paikallaan? Hyvinhän tässä vielä ehtisi noita eteisen puutteita duunailla ennen joulua, mutta on muutama muukin juttu, joka on tekemättä.

IMG_1003

IMG_1002

IMG_1004

Ja kyllä, tässä kohtaa käsi pystyyn virheen merkiksi. Tämä syksy on mennyt joulun osalta fiilistelyn ja tunnelmoinnin piikkiin. Olen fiilistellyt niin paljon tätä taloa, remontin etenemistä, Taimilan ensimmäistä joulua ja ylipäätään joulua, että olen unohtanut, että jotain pitäisi tehdäkin eikä vain fiilistellä. Kuten esimerkiksi leipoa, siivota, ostaa lahjoja (näiden kanssa olen tänä vuonna niin pulassa) ja miettiä, että mitä me syödään Taimilan ensimmäisessä joulussa. Kuusi sentään on jo paikallaan koristeltuna, joten aamuista joulutunnelmaa meillä on ollut muutaman aamun verran. Rakastan yli kaiken niitä aamuja kun tulen raput alas pimeään keskikerrokseen ainoastaan kuusen valaistessa jouluista valoaan.

Nyt täytyy katsoa joulua syvälle silmiin ja myöntää, että meidän ulkoiset puitteet eivät ole ihan siinä kunnossa kuin missä olisin niiden toivonut olevan Taimilan ensimmäisessä joulussa. Toisaalta, vaikka meidän Taimila ei ihan vielä näytä unelmieni jouluihmisen joulukodilta, on minussa enemmän joulufiilistä (jos mahdollista) kuin vuosiin. Tältä tuntuu Joulu ❤

IMG_1001