Minä olen henkeen ja vereen jouluihminen niin kuin moni teistä tietää. Taimilan ensimmäisen joulun kolkuttaessa jo ovella, täällä ei kuitenkaan näytä siltä niin kuin tämä olisi jouluihmisen joulukoti. Meillä on ollut kunnianhimoinen tavoite alkusyksystä asti saada eteinen ja keskikerroksen wc tehtyä jouluksi. Wc:n osalta oli selvää jo lokakuussa, että siitä ei valmista jouluksi tule, mutta eteisen suhteen olen ollut toiveikas.

Eteinen onkin edennyt hitaasti, mutta varmasti pitkin syksyä pienin askelin eteenpäin, mutta nyt ollaan jouluviikossa. JOULUVIIKOSSA! Ja eteinen on edelleen vaiheessa. Kattopaneelit saapuivat pihaan tänään, vessan uusi (vanha) ovi ei ole vielä paikallaan ja kolme seinää ovat vielä viehättävän oranssit. Oranssia väriä olen muuten katsellut kolme vuotta; jonkun näköinen ansioristi olisi paikallaan? Hyvinhän tässä vielä ehtisi noita eteisen puutteita duunailla ennen joulua, mutta on muutama muukin juttu, joka on tekemättä.

Ja kyllä, tässä kohtaa käsi pystyyn virheen merkiksi. Tämä syksy on mennyt joulun osalta fiilistelyn ja tunnelmoinnin piikkiin. Olen fiilistellyt niin paljon tätä taloa, remontin etenemistä, Taimilan ensimmäistä joulua ja ylipäätään joulua, että olen unohtanut, että jotain pitäisi tehdäkin eikä vain fiilistellä. Kuten esimerkiksi leipoa, siivota, ostaa lahjoja (näiden kanssa olen tänä vuonna niin pulassa) ja miettiä, että mitä me syödään Taimilan ensimmäisessä joulussa. Kuusi sentään on jo paikallaan koristeltuna, joten aamuista joulutunnelmaa meillä on ollut muutaman aamun verran. Rakastan yli kaiken niitä aamuja kun tulen raput alas pimeään keskikerrokseen ainoastaan kuusen valaistessa jouluista valoaan.

Nyt täytyy katsoa joulua syvälle silmiin ja myöntää, että meidän ulkoiset puitteet eivät ole ihan siinä kunnossa kuin missä olisin niiden toivonut olevan Taimilan ensimmäisessä joulussa. Toisaalta, vaikka meidän Taimila ei ihan vielä näytä unelmieni jouluihmisen joulukodilta, on minussa enemmän joulufiilistä (jos mahdollista) kuin vuosiin. Tältä tuntuu Joulu ❤