Tiedättekö lomapäivän tai -päivien lähestyessä sen kutkuttavan tunteen kun voi miettiä, että mitä sitä lomalla oikein tekisi? Meillä tuo pohdinta lähestyvän lyhyemmän tai pidemmän loman alla tiivistyy aina samaan ajatukseen: ”mitä me lomalla remontoistais?”. Vappu ja sen suoma yksi lomapäivä ei ollut tässä suhteessa poikkeus. Tartuimme siihen hommaan, johon tarttuminen tuntui samaan aikaan ylivoimaiselta, mutta väistämättömältä.

Muuttaessamme marraskuussa 2014 Taimilaan, kannettiin keskikerroksen yhteen huoneeseen kirjahyllyt ja paljon kaikkea sälää, joka ei löytänyt paikkaansa (sälää, josta olisi jo silloin pitänyt hankkiutua eroon…). Keittiöremontin alettua heti joulukuussa, kirjahyllyjä käytettiin keittiön kuivatavaran ja astioiden säilyttämiseen. Kesäkuussa 2015 huone muuntui Taimilan K-Raudaksi kun kirjahyllyyn järjesteltiin kaikki työkalut ja remontissa tarvittavat muut asiat. Samaan aikaan kirjahyllyjen kaappien uumeniin jäi paljon keittiötavaraa huoneen edellisen roolin jäljiltä. K-Rauta muuntui syksyllä 2015 myös tilapäiseksi sisäänkäynniksi kun uutta kuistia alettiin rakentaa. Kuistin valmistuttua huone omaksui pitkäaikaisimman roolinsa Taimilan mustana aukkona, joka kätki sisäänsä uskomattoman määrän roinaa, joista suurimman osan sai kantaa kaatopaikkakuormaan.

Huoneen tavaramäärän paljous ja sekaisuus on ahdistanut koko sen olemassaoloajan enemmän tai vähemmän jatkuvasti. Kiitos Taimilan neliöiden, huone ei ole jatkuvasti silmien alla eikä siellä tarvitse viettää aikaansa, joten jollain tavalla olen pystynyt tämän huoneen kanssa elämään elämääni. Valehtelisin kuitenkin jos väittäisin, että en ole tätä päivää odottanut (vastenmielisyydestään huolimatta) kuin kuuta nousevaa. Nyt remontti on siinä vaiheessa, että tämä huone tulee todellakin seuraavaksi työn alle ja siksi huone sai vihdoin ansaitsemansa konmarituksen. Ihan reilu kysymys tässä kohtaa on, että miksi ihmeessä olemme säilöneet kaatopaikalle menevää roinaa 3,5 vuotta, eikö huonetta olisi voinut siivota aikaisemmin?

Rehellisesti vastaus on, että todellakin olisi. Totta on myös, että huoneen perusteellinen siivous ei johtanut mihinkään. Siivosin huoneen perusteellisesti joka kerran kun huoneen rooli vaihtui ja veimme aina kuorman kaatopaikalle. Joka kerran kävi myös niin, että koska huone ei varsinaisesti ollut missään käytössä, sinne oli helppo varastoida tavaraa, jolle ei juuri sillä hetkellä keksinyt paikkaa. Nyt tuo tavaramäärä on kärrätty jo kaatopaikalle. Helpottavaa ja samaan aikaan puhdistavaa. (mihin siirrän nyt kaiken ”sälän”, joka pitää vieraiden kävellessä pihaan, kärrätä johonkin??)

Taimilan musta aukko on siis nyt ihan oikea huone, jonka ikkunakin paljastui kirjahyllyjen takaa 3,5 vuoden jälkeen. Huoneeseen tehtiin jo uusi oviaukko pariovia varten ja vanha oviaukko eteisen puolelta laitetaan umpeen. Tästä se nyt kuulkaa alkaa: keskikerroksen loppujen huoneiden remontti. Antin kunnianhimoinen tavoite on remontoida kaikki kolme huonetta kesäloman aikana. Minä olen onnellinen jos Taimilan joulua vietetään remontoidussa keskikerroksessa. Viimeinen täysi remonttikesä on täällä. Iso jee sille!!