Mont Blanc 4810m – kaukaa näkee lähelle

IMG_4184

Ensimmäisen kerran vaelsin Chamonix’ssa kesällä 2013m ja silloin kohtasin myös Mont Blancin ihan ensimmäistä kertaa. Lähes päivittäin katselin Blancin huippua usemmasta suunnasta ihmetellen sen jylhää kauneutta. Samalla reissulla nousimme Aguille du Midille (3842m) hissillä, josta katselin Mont Blancin huippua kohti vaeltavia retkikuntia miettien, että tuon huipun valloittaminen olisi todennäköisesti huikea kokemus. Viime kesänä olimme jälleen vaeltamassa Chamonix’ssa ja silloin tein päätöksen: Eurooopan korkeinta vuorta on katseltu riittävästi etäältä ja nyt olisi aika koittaa huiputtaa tuo jylhä vuoren huippu.

Alunperin olin lähdössä matkaan yksin, mutta viime syksyn Annapurna Base Campin (4135m) vaellusreissulla Nepalissa avasin suuni Blancin valloituksesta ja sain houkuteltua mukaani Heidin, johon tutustuin vaelluksella. Huiputusremmiin liittyi vielä naapurin Juha ja tällä porukalla aloimme valmistella reissua, jonka huipennus olisi Mont Blancin huipulle kiipeäminen. Eipä meillä ollut kenelläkään etukäteen käsitystä minkälaisen vuoren me yhdessä vallottaisimme.

468f5a8a-8cb0-4ee8-a62f-001a468e8e0d

Reilun viikon mittaisella reissulla asuimme pääosin Sveitsissä Verbierissä, josta kävimme Italiassa tekemässä harjoitushuiputuksen Vincent Pyramidille (4215m), ja jossa myös harjoittelimme jääpelastautumistaitoja (kuvat alla). Verbierissä kävimme kahtena päivänä akklimatisoitumassa 3500m:ssä, jossa vietimme päivät lukien kirjaa. Kaikki tämä kuuden päivän työ tähtäsi siihen, että pääsisimme turvallisesti ja ilman vuoristotautioireita Blancin huipulle, jonne nousimme Chamonix’sta Ranskasta. Kiitos vuoristo-oppaamme Petten, kaikki sujui enemmän kuin hyvin.

IMG_3931

IMG_3940

P7311157.JPG

Matkamme Blancin huipulle alkoi Chamonix’sta Les Houches kylän kabiinihissillä, jolla nousimme noin 2000m korkeuteen ja sieltä edelleen junalla 2400m. Junan pääteasemalta patikoimme Tete Rousse majalle (3170m), jossa yövyimme. Varsinainen huiputus alkoi siis vasta toisena päivänä kun starttasimme Tete Rousselta aamulla klo 05.10 kohti Gouter-majaa. Otsalamppujen valossa lähdimme etenemään ylöspäin ja matkalla ohitettiin myös vaarallinen sola, jossa kivivyörymät ovat tavallisia. Tuo noin kolmen tunnin mittainen kiipeämisosuus vei minusta mehut ihan totaalisesti ja olin Gouter-majalle tullessa todella väsynyt. Olin varautunut siihen, että majalle syömme kunnolla ja saan energiavarastot täyteen, mutta meidän täytyi jatkaa matkaa ennen kuin ravintola ehti aueta. Tämä meinasi koitua oman huiputukseni kohtaloksi. (note to self: Mars-patukat eivät ole toimiva eväs).

Jo Gouter-majalta lähtiessämme tiesin, että nyt ei energiat välttämättä riitä ja tämän lisäksi minulla oli hirveä pissahätä (mä tiedän…) jo majalta lähtiessä. Ja tässä hädässä kiipesin melkein kahdeksan tuntia. Nousu majalta Blancin huipulle kesti meiltä neljä ja puoli tuntia, ja huipulta takaisin majalle reilu kolme tuntia. Ylöspäin kivutessamme pääni sisäinen ääni käski minua lopettamaan koko ajan, koska olin aivan totaalisen loppu. Vieläkään en käsitä, millä energialla ja voimalla tossu nousi. Kiitos Juhalle, joka meni osan matkaa köysissä mun edellä ja jyrkimmissä kohdissa kevensi huomattavasti mun askelta ”raahaamalla” mua perässä. Samainen kiitos kuuluu toiselle oppaallemme Mathiakselle. Jostain se energia ja sitkeys huipulle asti löytyi, ja tunteen purkaus oli huipulla valtava. Milloinkaan en muista ylittäneeni itseäni tässä mittakaavassa kuin kiivetessäni Blancin huipulle.

8d9e2500-5072-47a8-b757-5edfef363250

Ylemmässä kuvassa olemme Juhan kanssa juuri nousemassa Mont Blancin huipulle 4,5 tunnin kiipeämisen jälkeen. Alla olevassa kuvassa huiputtajan tuuletus.

IMG_4192

IMG_4217

IMG_4261.jpg

Matka Blancin huipulta alas takaisin Gouterin majalle meni omalta kohdaltani yllättävän helposti siihen nähden miten poikki olin huipulle tultaessa. Yhtään pidemmälle en olisi ylöspäin pystynyt kiipeämään. Itsensä puskeminen äärirajoille niin henkisesti kuin fyysisesti olosuhteissa, jossa ymmärtää olevansa paljon itseään suurempien voimien armoilla, auttaa oman elämän tärkeimpien asioiden kirkastamisessa. Sanonta ”kaukaa näkee lähelle” on kirkastunut itselleni jo aikaisemmilla vaelluksilla. Ylhäällä vuoristossa vallitsee myös tietynlainen rauha, joka tulee itselleni siitä, että siellä on keskityttävä siihen, mitä on tekemässä. Yhteen asiaan täysillä keskittyminen yhdistettynä fyysiseen rasitukseen on todella kokonaisvaltainen mindfulnesskokemus ja todennäköisesti myös siksi niin koukuttava.

Niin kuin aikaisemmillakin vaelluksilla ylhäällä vuoristossa ja Blancin huipulla ikävöin perhettäni yli kaiken ja samaan aikaan olin niin onnellinen, että meinasin haljeta siitä onnen ja rauhan, ja itsensä ylittämisen tunteesta. Vaeltaessa ja kiivetessä jylhissä vuoristoissa ymmärtää, että kaukaa näkee lähelle kaiken sen, mikä oikeasti on elämässä tärkeää.

Kohti seuraavaa huippua!

P7311092.JPG

Kuvat: Anna, Heidi ja Juha

Kirje minulle

IMG_2136

Näin tänään Instagramissa Maaret kallion haasteen #olisinpatiennyt ja se kolahti välittömästi. Olen viimeisen kahden vuoden aikana pohtinut paljonkin tekemiäni valintoja ja varsinkin sitä, olisinko näin jälkeenpäin ajateltuna tehnyt jotakin elämässäni toisin. Yhden oven avaaminen on toisinaan sulkenut toisen ja samaan aikaan jonkun oven sulkeminen on avannut uuden. Elämä koostuu valinnoista, joita me itse teemme, mutta se koostuu myös asioista, joille me emme tekemistämme valinnoista huolimatta, voi yhtään mitään.

Tämä kirje on 19-vuotiaalle Annalle, joka on juuri kirjoittanut ylioppilaaksi ja valmistautuu Liikunnan pääsykokeisiin.

IMG_2135

Hei Anna,

haluaisin onnitella sinua valkolakkisi johdosta, mutta en tee sitä, koska tiedän miten paljon sinua harmittaa pieleen menneet kirjoitukset. Itse asiassa sinun mielestäsi pieleen meno on lievä ilmaisu. Olet vakuuttunut, että haaveesi ja tulevaisuuden suunnitelmasi eivät toteudu koska kirjoitukset menivät niin penkin alle. Tulet kuitenkin melko pian huomaamaan, että näin ei ollutkaan. Arvostan kuitenkin realistisuuttasi. Minään muuna vuonna aikaisemmin et olisi edes päässyt liikuntatieteellisen pääsykokeisiin. Sinun onneksesi joku muukin Liikunnalle hakenut suoriutui ylioppilaskokeista keskitasoa huonommin.

Tämä oli todennäköisesti ensimmäinen kerta kun huomasit, että asioiden lopputulos ei ole aina täysin meidän omissa käsissämme. Tästä huolimatta uskot pitkään, että jokainen on oman onnensa seppä ja että omat valintamme johtavat siihen, minkälaiseksi elämämme muotoutuu. Haluaisin sanoa sinulle Anna, että omilla valinnoillasi voit vaikuttaa tiettyjen asioiden lopputulokseen, mutta on paljon asioita, joilla ei ole mitään tekemistä sinun valintojesi tai tahtosi kanssa. Se tuntuu välillä epäreilulta, mutta muista, että kaikki tapahtuu syystä. Kaikki.

Olet pienestä asti tottunut menemään läpi harmaan kiven, hinnalla millä hyvänsä. Sinulle tavoitteiden, välillä pienempin ja välillä isompien, saavuttaminen on tähänastisen elämäsi suola ja kunnianhimosi tulee tulevina vuosina vielä kasvamaan. Voimakas tahtosi saavuttaa asioita toimii elämässäsi eteenpäin työntävänä voimana, mutta asioiden saavuttamisen epäolennaisuus selviää sinulle myöhemmin. (Tiedän, tuntuu sädekehäpäisen kukkahattutädin jorinoilta. Tulet huomaamaan, että muutama muukin sinun mielestäsi kukkahattutätimäinen ohje tai näkemys, tulee osoittautumaan vuosien saatossa todeksi.) Eli trust me, pelkkä kunnianhimo ja erilaisten tavoitteiden saavuttaminen ei tule riittämään elämäsi sisällöksi tai tarkoitukseksi eikä varsinkaan onnellisuutesi kulmakiveksi.

Niin, mikä sitten on elämän tarkoitus? Uskon, että elämän tarkoitus muokkautuu kulloisenkin elämätilanteemme mukaan ja siksi yhtä yksiselitteistä vastausta en pysty sinulle antamaan. (Ja itseasiassa tiedän, että sinua ei tämä kysymys juuri nyt kiinnosta yhtään. Olet koko lukioajan ihmetellyt miksi kukaan edes pohtii sitä. Eläisivät vaan ja nauttisivat elämästä, eikö?) Siitä huolimatta, että aihe ei ole tällä hetkellä sinulle ajankohtainen, haluan kertoa sinulle yhden tärkeimmistä opeista, jonka olen tähän mennessä oppinut. Tärkeintä on Anna kasvaa hyväksi ihmiseksi ja auttaa muita, itseäsi uhraamatta, niin paljon kuin mahdollista. Äläkä ymmärrä tätä itsellesi tyypillisesti täysin mustavalkoisesti. Hyväksi ihmiseksi kasvaminen ei sulje pois temperamenttisi piirteitä, koska niille sinä et juuri voi mitään, eikä se liioin tarkoita nunnan kaapuun pukeutumista. Hyvä ihminen tarkastelee maailmaa laajemmasta perspektiivistä ja ottaa ympärillä olevat ihmiset huomioon. Hyvä ihminen elää elämänsä onnellisena tietäen, että on tehnyt parhaansa myös toisten onnellisuuden eteen.

Olet rohkea. Luota rohkeuteesi ja siihen, että elämä kantaa ❤

A