Mont Blanc 4810m – kaukaa näkee lähelle

IMG_4184

Ensimmäisen kerran vaelsin Chamonix’ssa kesällä 2013m ja silloin kohtasin myös Mont Blancin ihan ensimmäistä kertaa. Lähes päivittäin katselin Blancin huippua usemmasta suunnasta ihmetellen sen jylhää kauneutta. Samalla reissulla nousimme Aguille du Midille (3842m) hissillä, josta katselin Mont Blancin huippua kohti vaeltavia retkikuntia miettien, että tuon huipun valloittaminen olisi todennäköisesti huikea kokemus. Viime kesänä olimme jälleen vaeltamassa Chamonix’ssa ja silloin tein päätöksen: Eurooopan korkeinta vuorta on katseltu riittävästi etäältä ja nyt olisi aika koittaa huiputtaa tuo jylhä vuoren huippu.

Alunperin olin lähdössä matkaan yksin, mutta viime syksyn Annapurna Base Campin (4135m) vaellusreissulla Nepalissa avasin suuni Blancin valloituksesta ja sain houkuteltua mukaani Heidin, johon tutustuin vaelluksella. Huiputusremmiin liittyi vielä naapurin Juha ja tällä porukalla aloimme valmistella reissua, jonka huipennus olisi Mont Blancin huipulle kiipeäminen. Eipä meillä ollut kenelläkään etukäteen käsitystä minkälaisen vuoren me yhdessä vallottaisimme.

468f5a8a-8cb0-4ee8-a62f-001a468e8e0d

Reilun viikon mittaisella reissulla asuimme pääosin Sveitsissä Verbierissä, josta kävimme Italiassa tekemässä harjoitushuiputuksen Vincent Pyramidille (4215m), ja jossa myös harjoittelimme jääpelastautumistaitoja (kuvat alla). Verbierissä kävimme kahtena päivänä akklimatisoitumassa 3500m:ssä, jossa vietimme päivät lukien kirjaa. Kaikki tämä kuuden päivän työ tähtäsi siihen, että pääsisimme turvallisesti ja ilman vuoristotautioireita Blancin huipulle, jonne nousimme Chamonix’sta Ranskasta. Kiitos vuoristo-oppaamme Petten, kaikki sujui enemmän kuin hyvin.

IMG_3931

IMG_3940

P7311157.JPG

Matkamme Blancin huipulle alkoi Chamonix’sta Les Houches kylän kabiinihissillä, jolla nousimme noin 2000m korkeuteen ja sieltä edelleen junalla 2400m. Junan pääteasemalta patikoimme Tete Rousse majalle (3170m), jossa yövyimme. Varsinainen huiputus alkoi siis vasta toisena päivänä kun starttasimme Tete Rousselta aamulla klo 05.10 kohti Gouter-majaa. Otsalamppujen valossa lähdimme etenemään ylöspäin ja matkalla ohitettiin myös vaarallinen sola, jossa kivivyörymät ovat tavallisia. Tuo noin kolmen tunnin mittainen kiipeämisosuus vei minusta mehut ihan totaalisesti ja olin Gouter-majalle tullessa todella väsynyt. Olin varautunut siihen, että majalle syömme kunnolla ja saan energiavarastot täyteen, mutta meidän täytyi jatkaa matkaa ennen kuin ravintola ehti aueta. Tämä meinasi koitua oman huiputukseni kohtaloksi. (note to self: Mars-patukat eivät ole toimiva eväs).

Jo Gouter-majalta lähtiessämme tiesin, että nyt ei energiat välttämättä riitä ja tämän lisäksi minulla oli hirveä pissahätä (mä tiedän…) jo majalta lähtiessä. Ja tässä hädässä kiipesin melkein kahdeksan tuntia. Nousu majalta Blancin huipulle kesti meiltä neljä ja puoli tuntia, ja huipulta takaisin majalle reilu kolme tuntia. Ylöspäin kivutessamme pääni sisäinen ääni käski minua lopettamaan koko ajan, koska olin aivan totaalisen loppu. Vieläkään en käsitä, millä energialla ja voimalla tossu nousi. Kiitos Juhalle, joka meni osan matkaa köysissä mun edellä ja jyrkimmissä kohdissa kevensi huomattavasti mun askelta ”raahaamalla” mua perässä. Samainen kiitos kuuluu toiselle oppaallemme Mathiakselle. Jostain se energia ja sitkeys huipulle asti löytyi, ja tunteen purkaus oli huipulla valtava. Milloinkaan en muista ylittäneeni itseäni tässä mittakaavassa kuin kiivetessäni Blancin huipulle.

8d9e2500-5072-47a8-b757-5edfef363250

Ylemmässä kuvassa olemme Juhan kanssa juuri nousemassa Mont Blancin huipulle 4,5 tunnin kiipeämisen jälkeen. Alla olevassa kuvassa huiputtajan tuuletus.

IMG_4192

IMG_4217

IMG_4261.jpg

Matka Blancin huipulta alas takaisin Gouterin majalle meni omalta kohdaltani yllättävän helposti siihen nähden miten poikki olin huipulle tultaessa. Yhtään pidemmälle en olisi ylöspäin pystynyt kiipeämään. Itsensä puskeminen äärirajoille niin henkisesti kuin fyysisesti olosuhteissa, jossa ymmärtää olevansa paljon itseään suurempien voimien armoilla, auttaa oman elämän tärkeimpien asioiden kirkastamisessa. Sanonta ”kaukaa näkee lähelle” on kirkastunut itselleni jo aikaisemmilla vaelluksilla. Ylhäällä vuoristossa vallitsee myös tietynlainen rauha, joka tulee itselleni siitä, että siellä on keskityttävä siihen, mitä on tekemässä. Yhteen asiaan täysillä keskittyminen yhdistettynä fyysiseen rasitukseen on todella kokonaisvaltainen mindfulnesskokemus ja todennäköisesti myös siksi niin koukuttava.

Niin kuin aikaisemmillakin vaelluksilla ylhäällä vuoristossa ja Blancin huipulla ikävöin perhettäni yli kaiken ja samaan aikaan olin niin onnellinen, että meinasin haljeta siitä onnen ja rauhan, ja itsensä ylittämisen tunteesta. Vaeltaessa ja kiivetessä jylhissä vuoristoissa ymmärtää, että kaukaa näkee lähelle kaiken sen, mikä oikeasti on elämässä tärkeää.

Kohti seuraavaa huippua!

P7311092.JPG

Kuvat: Anna, Heidi ja Juha

Pyhä state of mind

aaad498f-d758-49ec-8458-32718789ed0b

Hiihtoloma Lapissa on ollut mulle ja Antille perinne jo kolmetoista vuotta. Lapsuudessa kävin Lapin hiihtokeskuksissa satunnaisesti kavereiden perheiden ja serkkujen kanssa, mutta varsinainen Lappimatkailu perheen kanssa ei ole kuulunut mun lapsuuteen. Äidin kanssa käytiin kuitenkin talvisin aina muutaman kerran mäessä, joten laskettelu on ollut kiinteä osa mun lapsuuden talvia erityisesti sen jälkeen kun yläasteella sukset vaihtuivat lautaan. Teini-iässä kaikki talviviikonloput vietettiin aina kavereiden kanssa mäessä. Siksi olikin jackpot, että Antti on myös laskija sielultaan, joten yhteisen perinteen luominen oli molemmille luontevaa. Hiihtolomasta onkin tullut meille se ”pyhä” loma, jota ei esimerkiksi ole kertaakaan käytetty remontoitiin, vaikka aikalailla kaikki muut lomat ovat joutuneet remontin uhreiksi.

IMG_0026.JPGKuva: Mika Ilvesmäki

Ensimmäiset vuodet kävimme hiihtolomalla Iso-Syötteellä, joka oli lähin tunturialue. Tämä siksi, että Emppu-koiramme oli maailman huonoin autossa matkustaja ja mitä lyhyemmäksi automatkan pystyi lyhentämään, sitä parempi. Siinä vaiheessa kun Emppu siirtyi nauttimaan elämästä vihreämmille niityille, me vaihdoimme tunturin Pyhään, emmekä ole kyllä hetkeen mihinkään muuhun vaihtamassa. Pyhätunturin vapaalaskualueet, rinneprofiilit, rauhallisuus (ei teinien bilemesta) ja se, että autoa ei tarvitse koko viikon aikana käynnistää vaan kävellen pääsee joka paikkaan, ovat ne kriteerit, jotka meidät tänne tuovat vuosi toisensa jälkeen. Tämän reissun jälkeen arvostan myös perherinteiden olemassaoloa ja loistavaa profiilia, sillä Tilda 2v. innostui toden teolla laskemisesta. Lasten rinteestä aloitettiin, mutta kahden päivän jälkeen vaihdettiin jo perherinteisiin, koska neidillä ei riittänyt motivaatio enää lasten rinteeseen. Loman viimeisenä päivänä noustiin Tildan kanssa jo Pyhäexpressillä tunturin huipulle ja vietettiin viimeinen laskupäivä eturinteissä.

IMG_0045.JPGKuva: Mika Ilvesmäki

4da0c166-1422-4914-8588-3f1b259d9c3a

Tämän reissun suurin oivallus tuli yhtenä laskupäivänä kun nousimme hississä kaikki kolme ylös perherinnettä: miten mahtavaa on harrastaa koko perheen kanssa! Samalla myös tajusin, että nyt ollaan todellakin jo niillä nurkilla kun Tildan kanssa voi alkaa yhdessä kaiken näköistä tekemään. Lapsen vilpitön oppimisen halu ja innostus on jotain sellaista, että siihen haluaa hetkeäkään epäröimättä vastata ja opettaa lisää. Ensimmäisen perherinnepäivän jälkeen Tilda oli niin vilpittömän iloinen uudesta taidostaan, että pulkkamäen viehätys tuli samalla kuopattua. Miksi mennä pulkalla jos voi mennä suksilla kovempaa?

IMG_0042Kuva: Mika Ilvesmäki

Pyhä ei siis pettänyt tänäkään vuonna. Viikko vierähti niin rinteessä kuin ladulla, muutaman hyvän kirjan parissa ja lomamoodissa ihan mitä vain syöden. Hiihtoloman huolettomuus ja ulkoilmassa olemisen rajattomuus koukuttavat, ja nämä ovat itselleni ne seikat, miksi tänne palataan vuodesta toiseen. Myöskään tunturin hiljaisuutta ei voi väheksyä. Se tunne kun olet kirjaimellisesti olemassa vain omien ajatustesi kanssa, on lähes meditoivaa ja erittäin voimaannuttavaa. Tälle on olemassa myös oma nimityksensä: Pyhä state of mind.

4f61ecf2-f49a-45cb-8f1e-30e919e4b6ae