Nepalin värit ja vuorten vaikutus

IMG_8853

Reilu pari viikkoa sitten pakkasimme Sannin kanssa trekkauskamat ja suuntasimme Nepaliin vaellusreissulle. Vaikka valmistautuminen reissuun jäi vähän viime tippaan, lähdin matkaan luottavaisin mielin ja sainkin myöhemmin todeta, että mitään elintärkeää ei ollut matkatavaroista unohtunut. Molemmat lentomatkat pyörittelin päässäni erilaisia vaihtoehtoja unohtuneista vaatekerroista, lääkkeistä ja välineistä, koska niin kuin sanottu, valmistautuminen ei ollut tapahtunut pitkän kaavan mukaan. Saapuessamme Kathmanduun lentokentälle unohtuneiden trekkauskamojen pyörittely vaihtui kuitenkin epäuskoon siitä, että olin todella Nepalissa. Päällimmäisin fiilis istuessani pikku bussissa ja katsellessani Kathmanduun katuja ja kaoottista liikennettä, oli pohjaton hämmästys siitä, miten erilaisen kulttuurin keskelle olimme tulleet.

Liikenne on Nepalissa todellakin käsittämätön viidakko, jossa kukaan ei varo ketään ja jota keskellä risteystä seisova poliisi yrittää kyseenalaisilla käsimerkeillään pitää kasassa. Jalankulkijan näkökulmasta hirveintä on, että suojateillä ei ole liikenteen seassa mitään merkitystä. Tien yli pääsee todennäköisimmin jos selkeästi kädellä yrittää osoittaa ohi ajaville autoille, mopoille ja riksoille, että olen tulossa tien yli. Turvallisinta tien ylitys on jos malttaa odottaa, että ympärille kerääntyy tarpeeksi iso ihmismassa, jonka kanssa tietä lähtee ylittämään.

IMG_8830

IMG_8842

Itselleni Nepali näyttäytyi tämän reissun perusteella vastakohtaisuuksien maana. Kathmandun karu ympäristö yhdistettynä värikkäisiin rukouslippuihin, naisten ja lasten kauniin värikkäisiin vaatteisiiin loi hätkähdyttävän kontrastin. Köyhyys ja likaisuus yhdistettynä ystävällisiin ja onnellisiin ihmisiin loi myös sellaisen vastakohdan, että sydän muljahti matkan aikana useamman kerran ympäri. Ihmisten nöyryys, sitkeys ja työteliäisyys tekivät vaikutuksen.

IMG_9109

IMG_9166

Ehdimme ihmetellä nepalilaista elämää parin päivän ajan ennen kuin vaelluksemme kohti Annapurna base camppia alkoi Pokharasta, joka on noin 200km päässä Kathmandusta. Bussimatkaan Kathmandun ja Pokharan välillä meni 11 tuntia. Tuo aikamäärä tosin sisälsi bussin korjausyrityksen sekä bussin vaihdon uuteen. Pitkä matkustusaika johtui ennen kaikkea käsittämättömän huonokuntoisista teistä. Keskinopeutemme kuoppaisilla ja kivisillä teillä oli tuolla matkalla todennäköisesti 40-50km/h.

IMG_9024

Lähestyessämme vaelluksemme aloituspistettä Pokharassa, Machhapuchhre (pyhä vuori) tervehti meitä jo kaukaa. Tämä vuori pysyi mukanamme koko vaelluksen ajan ja muutaman päivän päästä sama vuori oli aivan vieressämme kun vaelsimme kohti Annapurna base camppia. Osasin aavistaa ennalta, että vuoret tulevat tekemään ison vaikutuksen. En kuitenkaan aavistanut sitä, miten ison jäljen Himalajan kaunis vuoristo jättää sydämeen.

Stay tuned, matka kohti Annapurna base camppia alkaa uudelleen täällä blogissa 🙂

IMG_9061

Kohti Himalajaa – Annapurna Base Camp

annapurna-2376966

Tätä on odotettu melkein puoli vuotta ja nyt alkaa vaellusreissumme olla käsillä. Sunnuntaina lähdemme Sannin kanssa kohti Nepalia ja Annapurna Base Camppia (4145m). Reissumme kestää kaksi viikkoa, josta yhdeksän päivää vaellamme Himalajan upeissa maisemissa ja yövymme matkan varrella olevissa majataloissa. Aikaa valmistautumiseen on ollut runsaasti, mutta siitä huolimatta to do-listallani on edelleen asioita tehtävänä ja ostettavana.

Vaeltamiseen olen hurahtanut muutama vuosi sitten, mutta tähän asti olen vaeltanut ainoastaan Euroopassa. Haluaisin kirjoittaa, että tämä Nepalin reissu on ollut haaveenani jo vuosia, mutta itseasiassa olen haaveillut tästä noin 1,5 vuotta. Tajusin myös, että minulla ei ylipäätään ole montaakaan asiaa, joista olisin haaveillut vuosia, koska toimintatapoihini ei kuulu odottaa haaveiden toteutumisessa (tältä osin pitkäjänteisyys ei ole hyveeni). Annapurnan vaellus on tästä hyvä esimerkki; kun jotain saan päähäni niin sen useimmiten toteutan. Tämä sama toimintamalli pätee oikeastaan ihan kaikkeen elämässäni.

annapurna-233330

Tämä Nepalin vaellus poikkeaa aikaisemmista reissusta mm. majoittumisen suhteen. Aikaisemmilla vaelluksilla olemme tehneet päivävaelluksia ja palanneet yöksi kuuman suihkun kautta hotellin pehmeään sänkyyn. Nyt yövymme majoissa ja kaikki vaelluksen aikana tarvittavat tavarat ja varusteet kulkevat koko ajan mukanamme. Ollaan siis huomattavasti lähempänä sitä vaelluskokemusta, josta minä haaveilen. Sherpat kantavat kuitenkin varusteitamme, joten omien tavaroiden kantamisesta, reppua lukuun ottamatta, ei tule tällä reissulla mitalia.

Tätä vaellusmatkaa varten olen päivittänyt myös jonkun verran varusteitani. Varusteista tärkeimmät eli vaelluskengät jouduin uusimaan ensimmäisenä. Vanhat vaelluskenkäni eivät olleet kuin muutaman vuoden olleet käytössä, mutta raskauden jälkeen jalkani leveni juuri sen verran, että Hanwagin kapeamman lestin vaelluskenkä ei enää sopinut jalkaan. Tämän onneksi huomasin Chamonix’n päivävaelluksilla enkä keskellä Annapurnan vaellusta. Uusien vaelluskenkien sisäänajo jäi tosin vähän liian vähälle, joten nyt täytyy toivoa, että ne todella istuvat ja sopivat. Kenkien lisäksi olen päivittänyt mm. makuupussin, vaellushousut ja untuvatakin uusiin. Kertarysäyksenä nämä hankinnat kirpaisevat, mutta nyt on taas vuosiksi eteenpäin kaikki vaelluskamat kunnossa.

Nyt alan pikku hiljaa keskittymään varustelistaan ja pakkaamiseen, jotta se ei jäisi ihan viime tippaan. Blogini hiljenee kahdeksi viikoksi ja palaan kertomaan teille reissukokemuksistamme marraskuun puolessa välissä. Toivottavasti maa on yhä valkoinen kun me palaamme reissusta ❤

Kuvat: Pixabay