Taimilan mustan aukon konmaritus

IMG_1503.jpg

Tiedättekö lomapäivän tai -päivien lähestyessä sen kutkuttavan tunteen kun voi miettiä, että mitä sitä lomalla oikein tekisi? Meillä tuo pohdinta lähestyvän lyhyemmän tai pidemmän loman alla tiivistyy aina samaan ajatukseen: ”mitä me lomalla remontoistais?”. Vappu ja sen suoma yksi lomapäivä ei ollut tässä suhteessa poikkeus. Tartuimme siihen hommaan, johon tarttuminen tuntui samaan aikaan ylivoimaiselta, mutta väistämättömältä.

Muuttaessamme marraskuussa 2014 Taimilaan, kannettiin keskikerroksen yhteen huoneeseen kirjahyllyt ja paljon kaikkea sälää, joka ei löytänyt paikkaansa (sälää, josta olisi jo silloin pitänyt hankkiutua eroon…). Keittiöremontin alettua heti joulukuussa, kirjahyllyjä käytettiin keittiön kuivatavaran ja astioiden säilyttämiseen. Kesäkuussa 2015 huone muuntui Taimilan K-Raudaksi kun kirjahyllyyn järjesteltiin kaikki työkalut ja remontissa tarvittavat muut asiat. Samaan aikaan kirjahyllyjen kaappien uumeniin jäi paljon keittiötavaraa huoneen edellisen roolin jäljiltä. K-Rauta muuntui syksyllä 2015 myös tilapäiseksi sisäänkäynniksi kun uutta kuistia alettiin rakentaa. Kuistin valmistuttua huone omaksui pitkäaikaisimman roolinsa Taimilan mustana aukkona, joka kätki sisäänsä uskomattoman määrän roinaa, joista suurimman osan sai kantaa kaatopaikkakuormaan.

IMG_1516.jpg

Huoneen tavaramäärän paljous ja sekaisuus on ahdistanut koko sen olemassaoloajan enemmän tai vähemmän jatkuvasti. Kiitos Taimilan neliöiden, huone ei ole jatkuvasti silmien alla eikä siellä tarvitse viettää aikaansa, joten jollain tavalla olen pystynyt tämän huoneen kanssa elämään elämääni. Valehtelisin kuitenkin jos väittäisin, että en ole tätä päivää odottanut (vastenmielisyydestään huolimatta) kuin kuuta nousevaa. Nyt remontti on siinä vaiheessa, että tämä huone tulee todellakin seuraavaksi työn alle ja siksi huone sai vihdoin ansaitsemansa konmarituksen. Ihan reilu kysymys tässä kohtaa on, että miksi ihmeessä olemme säilöneet kaatopaikalle menevää roinaa 3,5 vuotta, eikö huonetta olisi voinut siivota aikaisemmin?

Rehellisesti vastaus on, että todellakin olisi. Totta on myös, että huoneen perusteellinen siivous ei johtanut mihinkään. Siivosin huoneen perusteellisesti joka kerran kun huoneen rooli vaihtui ja veimme aina kuorman kaatopaikalle. Joka kerran kävi myös niin, että koska huone ei varsinaisesti ollut missään käytössä, sinne oli helppo varastoida tavaraa, jolle ei juuri sillä hetkellä keksinyt paikkaa. Nyt tuo tavaramäärä on kärrätty jo kaatopaikalle. Helpottavaa ja samaan aikaan puhdistavaa. (mihin siirrän nyt kaiken ”sälän”, joka pitää vieraiden kävellessä pihaan, kärrätä johonkin??)

Taimilan musta aukko on siis nyt ihan oikea huone, jonka ikkunakin paljastui kirjahyllyjen takaa 3,5 vuoden jälkeen. Huoneeseen tehtiin jo uusi oviaukko pariovia varten ja vanha oviaukko eteisen puolelta laitetaan umpeen. Tästä se nyt kuulkaa alkaa: keskikerroksen loppujen huoneiden remontti. Antin kunnianhimoinen tavoite on remontoida kaikki kolme huonetta kesäloman aikana. Minä olen onnellinen jos Taimilan joulua vietetään remontoidussa keskikerroksessa. Viimeinen täysi remonttikesä on täällä. Iso jee sille!!

IMG_1484

IMG_1545.jpg

 

Taimilan pihasuunnitelma ja puutarhuri Nurmi

IMG_1939.jpg

Katselen ulos ikkunasta helmikuisena iltapäivänä ja ulkona pyryttää lunta. Minä joulu- ja talvi-ihminen saan itseni kiinni miettimässä kesää ja Taimilan pihan laittoa. Siis kukkien, pensaiden ja muiden kasvien istutusta, helmikuussa? Oikeasti en ole lähellekkään edes mikään hortonomi ja rehellisesti sanottuna kaikki kasvit mun hoidossani kuolevat ennemmin tai myöhemmin. Tästä huolimatta tunnistan itsessäni tarpeen päästä tonkimaan multaa ja istuttamaan erilaisia kasveja pihaamme, helmikuussa. Syy-seuraus-suhdetta voisi etsiä monestakin paikasta, mutta suurin selittäjä lienee Taimila.

Kolme ja puoli vuotta sitten kun muutimme Taimilaan piha oli melko runsaassa ja vihreässä kunnossa. Melko perinteinen rintamamiestalon piha siis, vaikka vanhoja kasvilajikkeita oli ehkä tavallista niukemmin. Ensimmäisenä kesänä aloitimme jo anturoiden valun ja salaojien laiton, joka tarkoitti siis suomeksi sitä, että piha näytti kaatopaikalta heti ensimmäisestä kesästä lähtien. Emme siis ole päässeet nauttimaan päivääkään pihastamme, koska se on ollut koko meidän Taimilassa asumisemme ajan ”remontissa”. Nyt onkin aivan mielettömän hieno tunne ajatella, että ensi kesänä meillä on piha, PIHA! Eli pääsemme nauttimaan siitä yhdestä merkittävästi tekijästä, jonka takia halusimme muuttaa omakotitaloon.

Pihasuunnitelman olen teetättänyt ammattilaisella melkein kaksi vuotta sitten. Ja hyvä niin, että olen ollut kerrankin jonkin asian kanssa ajoissa. (esimerkiksi kaikki laattavalinnat ovat menneet meillä pitkälti niin, että Antti on todennut paria päivää ennen laatoituksen aloitusta, että kai ne laatat on jo jossain). Pihasuunnitelman teettäminen ammattilaisella oli minulle itsestään selvyys, koska ymmärrystä ja osaamista ei meiltä pihan laiton suhteen löydy. Jo pelkästään se, että ammattilainen kertoo, mikä kasvi menestyy missäkin pihan kulmassa, on jokaisen euron arvoista, koska näin kasvien menehtyminen minun toimintani seurauksena on minimoitu. Täysin orjallisesti emme suunnitelmaa noudata, mutta pääpiirteittäin kyllä ja todennäköisesti myös portaittain. Tulevana kesänä tehdään isot linjat valmiiksi ja sen jälkeen tulevina kesinä lisäillään sitä mukaa kun hyvältä tuntuu.

IMG_1937

Merkittävä oivallus pihasuunnittelijalta oli jättää meidän pihamme takaosa korkeammalle kuin millä tasolla talomme on. Kaksi tasoa ei nurmikonleikkuun kannalta ole ehkä se käytännöllisin vaihtoehto, mutta visuaalisesti se miellyttää mun silmää todella. Kaksi tasoa on myös melko välttämätön vaihtoehto, jotta maan kaltevuus saatiin viettämään poispäin talosta. Pihamme takaosa on jo valmiiksi paljon korkeammalla kuin talomme ja autotalli on aikoinaan rakennettu sille korkeammalle korolle, joten takapihan jättäminen korkeammaksi ja sen korostaminen kivireunuksella oli loistava idea.

Nyt pitäisi ihan todenteolla tutustua suunnitelmassa oleviin kasveihin ja pensaisiin, jotta olen kartalla siinä vaiheessa kun ne on aika iskeä maahan. Nurmen ehdimme suurimmaksi osaksi kylvää jo syksyllä, mutta etupihalta se puuttuu kokonaan. Kutkuttava ajatus on, että kun lumet keväällä sulavat, meidän pihastamme paljastuu lumen alta jotakin vihreää. Tähän asti sieltä on nimittäin paljastunut vain multa- ja maakasoja sekä rakennustelineitä, betonimylly ja rakennusjätettä. Ja mikäli säät ensi kesänä suosisivat, saan viimein maalattua autotallimme, joka edelleen edustaa värimaailmaltaan vanhaa Taimilaa. Hämmästyttävää kyllä, tunnen siis suurta iloa lähestyvästä keväästä ja kesästä. Todellisesta joulu- ja talvi-ihmisestä taitaa Taimilan myötä kuoriutua ehta puutarhuri, ainakin henkisesti.