Katselen ulos ikkunasta helmikuisena iltapäivänä ja ulkona pyryttää lunta. Minä joulu- ja talvi-ihminen saan itseni kiinni miettimässä kesää ja Taimilan pihan laittoa. Siis kukkien, pensaiden ja muiden kasvien istutusta, helmikuussa? Oikeasti en ole lähellekkään edes mikään hortonomi ja rehellisesti sanottuna kaikki kasvit mun hoidossani kuolevat ennemmin tai myöhemmin. Tästä huolimatta tunnistan itsessäni tarpeen päästä tonkimaan multaa ja istuttamaan erilaisia kasveja pihaamme, helmikuussa. Syy-seuraus-suhdetta voisi etsiä monestakin paikasta, mutta suurin selittäjä lienee Taimila.

Kolme ja puoli vuotta sitten kun muutimme Taimilaan piha oli melko runsaassa ja vihreässä kunnossa. Melko perinteinen rintamamiestalon piha siis, vaikka vanhoja kasvilajikkeita oli ehkä tavallista niukemmin. Ensimmäisenä kesänä aloitimme jo anturoiden valun ja salaojien laiton, joka tarkoitti siis suomeksi sitä, että piha näytti kaatopaikalta heti ensimmäisestä kesästä lähtien. Emme siis ole päässeet nauttimaan päivääkään pihastamme, koska se on ollut koko meidän Taimilassa asumisemme ajan ”remontissa”. Nyt onkin aivan mielettömän hieno tunne ajatella, että ensi kesänä meillä on piha, PIHA! Eli pääsemme nauttimaan siitä yhdestä merkittävästi tekijästä, jonka takia halusimme muuttaa omakotitaloon.

Pihasuunnitelman olen teetättänyt ammattilaisella melkein kaksi vuotta sitten. Ja hyvä niin, että olen ollut kerrankin jonkin asian kanssa ajoissa. (esimerkiksi kaikki laattavalinnat ovat menneet meillä pitkälti niin, että Antti on todennut paria päivää ennen laatoituksen aloitusta, että kai ne laatat on jo jossain). Pihasuunnitelman teettäminen ammattilaisella oli minulle itsestään selvyys, koska ymmärrystä ja osaamista ei meiltä pihan laiton suhteen löydy. Jo pelkästään se, että ammattilainen kertoo, mikä kasvi menestyy missäkin pihan kulmassa, on jokaisen euron arvoista, koska näin kasvien menehtyminen minun toimintani seurauksena on minimoitu. Täysin orjallisesti emme suunnitelmaa noudata, mutta pääpiirteittäin kyllä ja todennäköisesti myös portaittain. Tulevana kesänä tehdään isot linjat valmiiksi ja sen jälkeen tulevina kesinä lisäillään sitä mukaa kun hyvältä tuntuu.

Merkittävä oivallus pihasuunnittelijalta oli jättää meidän pihamme takaosa korkeammalle kuin millä tasolla talomme on. Kaksi tasoa ei nurmikonleikkuun kannalta ole ehkä se käytännöllisin vaihtoehto, mutta visuaalisesti se miellyttää mun silmää todella. Kaksi tasoa on myös melko välttämätön vaihtoehto, jotta maan kaltevuus saatiin viettämään poispäin talosta. Pihamme takaosa on jo valmiiksi paljon korkeammalla kuin talomme ja autotalli on aikoinaan rakennettu sille korkeammalle korolle, joten takapihan jättäminen korkeammaksi ja sen korostaminen kivireunuksella oli loistava idea.

Nyt pitäisi ihan todenteolla tutustua suunnitelmassa oleviin kasveihin ja pensaisiin, jotta olen kartalla siinä vaiheessa kun ne on aika iskeä maahan. Nurmen ehdimme suurimmaksi osaksi kylvää jo syksyllä, mutta etupihalta se puuttuu kokonaan. Kutkuttava ajatus on, että kun lumet keväällä sulavat, meidän pihastamme paljastuu lumen alta jotakin vihreää. Tähän asti sieltä on nimittäin paljastunut vain multa- ja maakasoja sekä rakennustelineitä, betonimylly ja rakennusjätettä. Ja mikäli säät ensi kesänä suosisivat, saan viimein maalattua autotallimme, joka edelleen edustaa värimaailmaltaan vanhaa Taimilaa. Hämmästyttävää kyllä, tunnen siis suurta iloa lähestyvästä keväästä ja kesästä. Todellisesta joulu- ja talvi-ihmisestä taitaa Taimilan myötä kuoriutua ehta puutarhuri, ainakin henkisesti.