Taimilan pihasuunnitelma ja puutarhuri Nurmi

IMG_1939.jpg

Katselen ulos ikkunasta helmikuisena iltapäivänä ja ulkona pyryttää lunta. Minä joulu- ja talvi-ihminen saan itseni kiinni miettimässä kesää ja Taimilan pihan laittoa. Siis kukkien, pensaiden ja muiden kasvien istutusta, helmikuussa? Oikeasti en ole lähellekkään edes mikään hortonomi ja rehellisesti sanottuna kaikki kasvit mun hoidossani kuolevat ennemmin tai myöhemmin. Tästä huolimatta tunnistan itsessäni tarpeen päästä tonkimaan multaa ja istuttamaan erilaisia kasveja pihaamme, helmikuussa. Syy-seuraus-suhdetta voisi etsiä monestakin paikasta, mutta suurin selittäjä lienee Taimila.

Kolme ja puoli vuotta sitten kun muutimme Taimilaan piha oli melko runsaassa ja vihreässä kunnossa. Melko perinteinen rintamamiestalon piha siis, vaikka vanhoja kasvilajikkeita oli ehkä tavallista niukemmin. Ensimmäisenä kesänä aloitimme jo anturoiden valun ja salaojien laiton, joka tarkoitti siis suomeksi sitä, että piha näytti kaatopaikalta heti ensimmäisestä kesästä lähtien. Emme siis ole päässeet nauttimaan päivääkään pihastamme, koska se on ollut koko meidän Taimilassa asumisemme ajan ”remontissa”. Nyt onkin aivan mielettömän hieno tunne ajatella, että ensi kesänä meillä on piha, PIHA! Eli pääsemme nauttimaan siitä yhdestä merkittävästi tekijästä, jonka takia halusimme muuttaa omakotitaloon.

Pihasuunnitelman olen teetättänyt ammattilaisella melkein kaksi vuotta sitten. Ja hyvä niin, että olen ollut kerrankin jonkin asian kanssa ajoissa. (esimerkiksi kaikki laattavalinnat ovat menneet meillä pitkälti niin, että Antti on todennut paria päivää ennen laatoituksen aloitusta, että kai ne laatat on jo jossain). Pihasuunnitelman teettäminen ammattilaisella oli minulle itsestään selvyys, koska ymmärrystä ja osaamista ei meiltä pihan laiton suhteen löydy. Jo pelkästään se, että ammattilainen kertoo, mikä kasvi menestyy missäkin pihan kulmassa, on jokaisen euron arvoista, koska näin kasvien menehtyminen minun toimintani seurauksena on minimoitu. Täysin orjallisesti emme suunnitelmaa noudata, mutta pääpiirteittäin kyllä ja todennäköisesti myös portaittain. Tulevana kesänä tehdään isot linjat valmiiksi ja sen jälkeen tulevina kesinä lisäillään sitä mukaa kun hyvältä tuntuu.

IMG_1937

Merkittävä oivallus pihasuunnittelijalta oli jättää meidän pihamme takaosa korkeammalle kuin millä tasolla talomme on. Kaksi tasoa ei nurmikonleikkuun kannalta ole ehkä se käytännöllisin vaihtoehto, mutta visuaalisesti se miellyttää mun silmää todella. Kaksi tasoa on myös melko välttämätön vaihtoehto, jotta maan kaltevuus saatiin viettämään poispäin talosta. Pihamme takaosa on jo valmiiksi paljon korkeammalla kuin talomme ja autotalli on aikoinaan rakennettu sille korkeammalle korolle, joten takapihan jättäminen korkeammaksi ja sen korostaminen kivireunuksella oli loistava idea.

Nyt pitäisi ihan todenteolla tutustua suunnitelmassa oleviin kasveihin ja pensaisiin, jotta olen kartalla siinä vaiheessa kun ne on aika iskeä maahan. Nurmen ehdimme suurimmaksi osaksi kylvää jo syksyllä, mutta etupihalta se puuttuu kokonaan. Kutkuttava ajatus on, että kun lumet keväällä sulavat, meidän pihastamme paljastuu lumen alta jotakin vihreää. Tähän asti sieltä on nimittäin paljastunut vain multa- ja maakasoja sekä rakennustelineitä, betonimylly ja rakennusjätettä. Ja mikäli säät ensi kesänä suosisivat, saan viimein maalattua autotallimme, joka edelleen edustaa värimaailmaltaan vanhaa Taimilaa. Hämmästyttävää kyllä, tunnen siis suurta iloa lähestyvästä keväästä ja kesästä. Todellisesta joulu- ja talvi-ihmisestä taitaa Taimilan myötä kuoriutua ehta puutarhuri, ainakin henkisesti.

Hyvästi vanha portaikko – tervetuloa remonttioptimismi

IMG_1280IMG_1282

Hyvästelimme joulun välipäivinä keskellä olohuonetta sijainneen ”mäntyhellholen” helpottuneina ja onnellisina. Kauan meitä ennen tässä asuneet olivat 1980-luvun lopulla päättäneet ottaa yläkerrassa sijainneen asunnon asuinkäyttöön ja se oli siihen aikaan ratkaistu rakentamalla keskelle olohuonetta jyrkät mäntyportaat. Mänty ei kuulu lempisisustusmateriaaleihini ja siksi, sekä portaiden jyrkkyyden takia, nimesimme portaat ”mäntyhellholeksi”. Joulun välipäivät oli tarkoitus alunperin vain lomailla, mutta Antin tarmokkuudella rappuremonttiin tartuttiin jo joulun välipäivinä. Ja se oli loistava päätös. Emme nimittäin ymmärtäneet, minkälaisen tunnehyökyaallon näiden rappujen purkaminen saa aikaan.

IMG_1289IMG_1301IMG_1308

Lähtötilanteessa meillä oli siis olohuoneen ja ruokailuhuoneen väliseinän (ja liukuovien) vieressä paraatipaikalla mäntypuiset portaat. Kun muutimme Taimilaan, nämä portaat kellarin lisäksi, aiheuttivat meille eniten päänvaivaa. Silloin emme heti keksineet, mitä näille portaille kannattaa tehdä. Pyörittelimme jos jonkinlaisia muokkauksia pelkästä maalaamisesta uusien askelmien tekemiseen ja rappujen kääntämiseen asti. Lamppu päässämme syttyi vasta kun kävimme naapurissa ja näimme heidän loistoratkaisunsa. Heillä oli käytössä alkuperäinen yläkerran asunnon porraskuilu niin, että rappujen loppuosa oli tehty uudestaan ja käännetty eteiseen päin. Tähän oivallukseen tartuimme itsekin.

Samalla kun portaat keskeltä olohuonetta saivat lähtöpassit, purimme myös parketin toivoen, että sen alta löytyisi käyttökelpoinen lautalattia. Siltä se parketinpurun alkuvaiheessa näyttikin. Pieni takaisku, joskin väliaikainen, tuli kun paljastui, että puolet lautalattiasta oli tasoitettu tasoitteella parketin laiton yhteydessä. Tasoitetta oli onneksi käytetty niin paljon, että valtaosa siitä lähti vähän lastalla tökkimällä. Pieniä alueita laastia jäi lattiaan, joka hiotaan pois siinä vaiheessa kun olohuonetta aletaan remontoida katon ja seinien osalta. Vanhan tulisijankin paikka paljastui lattian alta eli pönttöuuni on jälleen etsinnässä ❤ Nyt meillä on ihan täysikokoinen olohuone, jonka kaikki neliöt saa vihdoin asumiskäyttöön.

IMG_1404 (1)IMG_1410IMG_1417

Naapuriemme loistoratkaisua apinoimalla teimme asumismukavuutemme kannalta yhden parhaista päätöksistä: uusien rappujen rakentaminen alkuperäisten portaiden tilalle. Pitkään meillä olikin käytössä kahdet raput yläkertaan kun mäntyrappusten purkaminen siirtyi ja siirtyi lähinnä siksi, että homma tuntui ylitsepääsemättömän epämukavalta duunilta. Epämukavaksi sen teki epävarmuus rappujen kantavuudesta ja siitä, että yläkerran keskihuoneen lattian joutuu todennäköisesti tekemään samalla kertaa uusiksi. Niin kuin joutuikin.

IMG_1314IMG_1316IMG_1355IMG_1359

Loppujen lopuksi loistavien ja käsistään kätevien naapurien avulla, portaat purettiin päivässä ja yläkerran keskihuoneen lattian suoristus, ja lattialaudan naputtelu tehtiin toisessa päivässä. Kerrankin voimme sanoa, että joku duuni tässä remontissa oli helpompi kuin mitä kuvittelimme. Lisäksi rappusten purkaminen aiheutti sekä minussa, mutta erityisesti Antissa uudenlaisen ilmiön: remonttioptimismin. Antti totesi kahden päivän rappu-lattia-remontin jälkeen, että ”tästä remontista ei muuten ole enää paljoakaan jäljellä”. Yläkerran raput olivat viimeinen isompi ponnistus ja loppuremontti keskikerroksessa ja yläkerrassa on enemmän tai vähemmän pientä pintaremonttia. Enpä olisi uskonut näin pian voivani sanoa, että valo (remontti)tunnelin päässä häämöttää jo! ❤

IMG_1488