Annapurna base camppiin vaellettiin viidennen vaelluspäivän aamuna. Lähtö oli aamulla tavallista myöhemmin, koska edellispäivänä olimme vaeltaneet pidemmän pätkän ja perusleiriin vaellettava matka oli vain noin 5km (331m ylöspäin). Aamu valkeni kirkkaana pakkasyön jäljiltä ja aurinko tervehti meitä jo ensimmäisen 15 minuutin vaelluksen jälkeen. Vaatteita sai vähentää nopeammin kuin mitä osasimme aavistaakaan.

Vaelsimme keskellä korkeita huippuja: Machhapuchhre (6993m), Annapurna South (7219m) ja Annapurna I (8091m) kohosivat koko viidennen päivän vaelluksen ajan ympärillämme. Puuraja oli jäänyt jo aikaa sitten taaksemme; maasto oli karua ja kivistä, mutta polkua pitkin oli helppo kävellä. Sykkeissä korkeutemme alkoi näkyä. Montaakaan askelta ei tarvinnut ottaa kun syke oli normaalia korkeammalla. Yllätyksekseni kehoni ei reagoinut korkeuteemme oikeastaan mitenkään huonoja perusleirin yöunia lukuun ottamatta. Yksi ryhmästämme kääntyi takaisin 3700 metrin kohdalla voimakkaiden vuoristotautioireiden vuoksi ja pari meistä aloitti vuoristotautilääkityksen.

Perusleiriin saapuessamme ilma oli edelleen aurinkoinen ja taivas pilvetön. Tämä muuttui reilun tunnin kuluessa saapumisestamme kun pilvet ympäröivät koko perusleirin ja vuoret näyttäytyivät vasta illalla seuraavan kerran. Saimme kuitenkin otettua valokuvat aurinkoisella ilmalla ja fiilis perusleiriin noustessa oli huikea. Annapurna Southin kohotessa jylhänä suoraan edessämme ei voinut kuin suu korvissa ihmetellä tätä mahtavaa maisemaa. Värikkäät buddhalaiset rukousliput yhdistettynä jylhiin vuoriin loivat epätodellisen vaikutelman. Hiljaiseksi vetivät myös kymmenet muistolaatat, jotka oli pystytetty lumivyöryissä ja vuorilla menehtyneiden muistolle.

”In loving memory of those who have become Mt. Annapurna”

Itse perusleiri koostuu kahdesta eri majoitustapaikasta (Teahouse), joilla on useampi eri majoitusrakennus. Täällä huoneemme oli pellistä tehty vaja, joka oli ulkoilman lämpöasteiden painuessa pakkaselle jokseenkin viileä. Makuupussini alkoi toimia parin tunnin makoilun jälkeen, mutta tästä huolimatta heräsin kylmyyteen tämän tästä. Palelu yhdistettynä ohueen ilmaan, joka sekin herätti minut vähän väliä, teki sen, että varsinaisista yöunista ei voi puhua. Näistä kumpikaan eivät kuitenkaan olleet ongelmia siinä hetkessä. Annapurna base camp oli kaiken tämän arvoinen ja tekisin sen uudestaan koska tahansa.

Aamu perusleirissä valkeni jo aamukuudelta, jolloin nousimme katsomaan auringonnousua. Valon säteet osuivat ensimmäisenä Annapurna I huipulle ja levisivät siitä vähitellen myös Annapurna Southiin. Näkymä auringon noustessa oli epätodellinen ja uskomattoman kaunis. Auringonnousun jälkeen oli aika valmistautua nelipäiväiseen vaellukseen takaisin alas. Annapurna Base Camp tarjosi meille parastaan, enemmän kuin mitä uskalsin toivoa.