#elämänmuutos

Vuosi 2017 – isoja oivalluksia, onnellisuutta ja hyvinvointia

/ taimilanliikuntatohtori / 4 kommenttia

IMG_9713

Pahoittelut reilun viikon kestäneestä radiohiljaisuudesta blogissa. Olen keskittynyt nauttimaan joulusta, rauhasta, oleilusta ja joogasta, ja voi pojat, tämä kombinaatio on toiminut! Olo on rentoutunut ja pää hyvällä tavalla tyhjä. Vähän niin kuin kovalevy olisi täysin tyhjentynyt valmiina vastaanottamaan uutta vuotta. Samalla kun olen keskittynyt nauttimaan joulusta ja oleilusta, olen käynyt päässäni läpi mennyttä vuotta. Vuosi 2017 on ollut itselleni poikkeuksellinen vuosi. Voisi sanoa, että olen löytänyt oman elämäni punaisen langan.

Punaisen langan löytymisestä olen kirjoittanut useammassakin blogitekstissä niin stressittömyyden, onnellisuuden kuin pieleen menneen synnytyksen näkökulmasta ja sitä seuranneen erilaisen kehokokemuksen kautta. Pohjimmiltaan tässä on ollut kyse ihmisenä kasvamisesta ison traumaattisen kokemuksen seurauksena. Ja miten kiitollinen olenkaan siitä paskasta, mustasta syksystä, jonka seurauksena olen siinä pisteessä elämässäni, että voin sanoa olevani onnellisempi kuin koskaan aikaisemmin. Ilman tuota mustaa syksyä en edes tietäisi, mitä tyytyväisyys omaan elämään on.

Tämän rauhan ja tyytyväisyyden tunteen saavuttaminen on vaatinut minulta uudenlaista rohkeutta, sellaista, jota en ole tiennyt omaavani. Silloin kun on pitänyt puskea läpi harmaan kiven, ottaa riskejä ja kokeilla uutta, rohkeutta minulla on riittänyt aina. Sen sijaan rohkeus luopua ja luovuttaa ei ole kuulunut ominaisuuksiini, mutta silti sen rohkeuden jostain löysin. Päästin irti tanssikoulusta ja yrittämisestä enkä ole päivääkään katunut päätöstäni. Se hengitettävän ilman eksponentiaalinen kasvu, joka päätöksestäni seurasi, sai aikaan aivan uudenlaisen flown omassa kokemusmaailmassani. Yhtäkkiä keuhkot hengittävät taas koko kapasiteetillaan ja minulla on kevyt olo.

Kevyt olo kuvaakin oikeastaan kesästä tähän päivään asti olotilaani parhaiten eikä se johdu liikunnasta, syömisestä tai detox-kuureista. Kevyt olo tulee siitä, että olen päästänyt irti siitä, mikä ei ole ollut minulle hyväksi ja keskittynyt niihin asioihin, jotka lisäävät omaa hyvinvointiani sen sijaan, että kuluttaisin itseni muiden takia loppuun. Yksi hyvä ystäväni kysyi minulta noin kuukausi sitten, että mikä on päällimmäinen tunne nyt kun tanssikoulua ei enää ole. Rehellisesti minun oli vastattava, että päällimmäisenä on helpotus ja ihmetys tästä uudesta olotilasta, jossa paineen ja stressin alla minua ei enää *ituta 24/7. Moni asia yrittämisessä ja tanssikoulun pyörittämisessä oli sellaista, joista nautin ja jotka saivat minut tekemään sitä seitsemän vuotta. Monet asiat, nimenomaan yrittämisessä, olivat kuitenkin sellaisia, mitkä peittosivat alleen sen kaiken hyvän.

Tämä vuosi sai arvoisensa päätöksen kun vietimme Taimilan ensimmäistä joulua. Toki olemme asuneet tässä talossa jo kolme vuotta, mutta remontin takia jouluja ei ole ollut järkevää viettää täällä. Joulu oli juuri sellainen kuin olin sen Taimilassa kuvitellut olevan; rentoa yhdessäoloa perheen kesken, ulkoilua ja hyvää syömistä. Välipäiviin saimme vielä mahtumaan remonttiakin. Eihän mikään loma ole loma jos sillä ei remontoida. Tämä pätee siis tietenkin vain Taimilan lomiin. Mutta tästä urakasta kerron teille ihan eri tekstissä.

IMG_1122IMG_1135

Vuosi vaihtuu reilun tunnin päästä ja haluan kiittää vuotta 2017 monistakin asioista, sillä tämä vuosi on ollut minun vuosistani merkityksellisin ja tärkein. Erityisesti haluan kiittää niistä ihmisistä, joiden kanssa olen vuoden saanut viettää ja niistä monista naurun, ilon, surun ja kyynelten täyttämistä hetkistä ystävien kanssa, jotka tekevät elämisestä aitoa. Kiitos myös blogini lukijat. Teiltä saadut kommentit ja viestit tuovat blogikirjoittamiseen uudenlaisen ulottuvuuden ja niistä olen kiitollinen. Hyvästelen kuluneen vuoden isojen oivallusten, onnellisuuden ja hyvinvoinnin vuotena ❤

Kaikkea hyvää sinun vuoteesi 2018 ❤

Elämää ilman stressiä

/ taimilanliikuntatohtori / 1 kommentti

_MG_8976

Käänsin kesällä uuden sivun elämässäni. Tuon uuden sivun tavoite oli saada enemmän aikaa itselle, perheelle ja kaikille niille asioille, jotka tekevät minut onnelliseksi. Tuohon uuteen elämään oli sisään kirjoitettu myös stressin eksponentiaalinen vähentäminen. Olin kymmenen vuotta stressannut ensin väitöskirjasta, sen valmistumisesta ja siihen liittyvästä apurahojen hakemisesta. Osittain samaan aikaan väitöskirjaprosessin kanssa ja sen valmistumisen jälkeen stressasin yrityksestä ja sen mukanaan tuomista vastuista, ja ylipäätään yrityksen pyörittämisestä. Olin aina sanonut, että nautin stressistä ja siitä, että se potkii hyvällä tavalla persuuksille ja ”keeps me going”, mutta stressin sietokyvyn raja alkoi tulla itselläni vastaan. Olin kestänyt stressiä liian pitkään, liian korkealla tasolla ja taukoamatta vuosia.

Nyt kun tuota stressimäärää ei enää ole, olo on hämmästyttävän kevyt. Oleellisin muutos on rehellisesti se, että minua ei enää koko ajan vituta. Kun paine ei koko ajan venytä pinnaa ja jaksamista äärimmilleen, taistele tai pakene olotilaa ei tarvita. Ystäväni Anna totesi minun muuttuneen jotenkin tyynemmäksi ja enemmän läsnä olevaksi. Tämä on hyvä analyysi, koska juuri tältä minusta tuntuu. Toinen selkeä muutos on se, että elämä on täydempää kuin ennen. Aikaisempi elämäni vaikutti täydeltä, mutta oli itseasiassa sisällöltään paljon tyhjempää kuin nyt. Kiire, paine ja stressi täyttivät kaikki vapaat kolot elämästäni.

Stressin kanssa selviäminen oli myös eräänlaista suorittamista ja suoriutumista. Ajattelin, että jossain tulevaisuudessa siintää joku maali, johon tähtään. En vain osannut nimetä sitä maalia. Kun joku ystävistä kysyi, että kauanko meinaan vielä jaksaa tätä tahtia, vastasin, että niin kauan kuin tarvitsee. Nyt tuo lause tuntuu kaukaiselta. Hetken olisin voinut vielä jaksaakin, mutta se millainen ihminen olin tuon jatkuvan jaksamisen takia, ei ollut reilua Antille eikä etenkään minulle itselleni. Oli melko valaisevaa tajuta, että ei ole mitään maalia, johon tähdätä vaan toistan samanlaista kuviota kuukaudesta ja vuodesta toiseen. Valaisevaa oli myös ymmärtää, että sinkoilu pää kolmantena jalkana ei johda mihinkään parempaan. Ei parempaan fiilikseen, ei parempaan onneen eikä varsinkaan parempaan elämään.

Tämä nykyinen yhdestä päätyöstä ja sivutoimisesta tanssivalmennuksesta tuleva stressi ei ole missään mittakaavassa kokemani aikaisemman stressin kanssa. Tämä on juurikin sitä hyvää stressiä (silloin kun sitä ylipäätään on), joka potkii pyllylle ja tuo elämään positiivisen haasteen. Tämän stressin kanssa pystyn hyvin heittäytymään sohvalle tuntikausiksi ajattelematta mitään ja tekemään sen vielä seitsemän päivää viikossa hyvällä omalla tunnolla jos siltä tuntuu. Mikään tekemätön työ ei hakkaa takaraivossani tekemättömyyttään. Uusi elämä ilman stressiä on vapauttavaa ja merkillisen paljon energiaa antavaa. Ennen kaikkea elämä on tällä hetkellä laadullisesti täydempää kuin koskaan aikaisemmin.

Kuva: Iida Liimatainen