Rinnakkaistodellisuutemme

social-network-76532

Facebook on synnyttänyt kiinnostavia ilmiöitä, tapoja ja totuuksia, joiden olemassaoloa emme aina edes huomaa kyseenalaistaa. Kerroin aikaisemmissa postauksissa Instagramiin liittyvistä ilmiöistä ja myös omasta kokeilustani. Tässä kirjoituksessa raapaisen toisen somekanavan pintaa. Yksi keskeisimmistä Facebookia leimaavista ilmiöistä on ”if it’s not on Facebook it didn’t happen”. Suomeksi tämä siis tarkoittaa, että mikäli et ole tehnyt asiaa näkyväksi Facebookissa, se ei ole oikeasti tapahtunut. Yksi tämän väitteen muoto on onnitella työkaveria, ystävää, poikaystävää, tyttöystävää, mummua, pappaa, tytärtä, poikaa, aviomiestä ja naapuria ensin kasvokkain tai viestillä, ja sen jälkeen kirjoittaa kyseisen henkilön Facebook-seinälle: ”onnea vielä täälläkin”.

Tämä on siis yksi tapa tehdä asioita näkyväksi Facebookissa. Tämän toimintavan taustat voivat olla moninaiset. Tarve voi olla ”kuulua porukkaan” eli onnitella julkisesti Facebookissa muiden mukana, vaikka sen olisi jo muuta reittiä pitkin tehnyt. Tarve voi olla osoittaa, että kuulun tämän kyseisen henkilön kaveripiiriin ja voin häntä onnitella niin, että te muut näette myös tämän tapahtuneen. Kyseessä saattaa olla myös opittu tapa ja normi, johon kuuluu onnitella myös Facebookissa vaikka juuri lounaalla olen onnittelut kasvokkain välittänyt.

Tämä asioiden näkyväksi tekeminen kuuluu kiinteästi nykyaikaan. Jos tarkastellaan tätä ilmiötä laajemmin niin huomataan, että sillä saattaa olla myös hyviä vaikutuksia. Asioiden näkyväksi tekeminen voi tuoda lohtua niille, jotka kamppailevat samankaltaisten asioiden kanssa omassa elämässään. Elämämme on tällä hetkellä paradoksi; elämme yltäkylläisyydessä ja samaan aikaan ihmisten pahoinvointi lisääntyy. Oman itsensä ja oman arvomaailmansa kadottaminen on sidoksissa myös tähän aikakauteen. Muutos oikealle tielle ja kohti omien arvojen selkiytymistä voi hyvin lähteä vertaistuesta, jossa asioita on tehty näkyväksi.

Näkyväksi tekemisen voi tietenkin ajatella myös toisin. Oman elämän voi kuvittaa ja sanoittaa sosiaalisen median kautta miten vain, niin kuin olen jo aikaisemmin todennutkin. Silloin näkyväksi tekeminen kääntyy itseään vastaan ja siitä saattaa tulla taakka paitsi ihmiselle itselleen, mutta myös häntä ympäröiville ihmisille. Näkyväksi tekemisen arvo ylläpitää vertailua sosiaalisessa mediassa ja tämä vain lisää pahaa oloa. Muiden elämä koetaan aina oman tulkinnan kautta eikä sillä ole kosketuspintaa todellisuuteen välttämättä ollenkaan. Tämän vertailun oman ja toisten elämän välillä some on tehnyt äärimmäisen helpoksi. Ihmiset vain tuntuvat unohtavan sen pintaraapaisun, jonka some meille toisten elämästä antaa ja jonka perusteella me muodostamme omat mielikuvamme.

Toinen mielenkiintoinen Fcebook-ilmiö onkin seurustelevien tai naimisissa olevien ihmisten tapa kirjoitella rakkauden tunnustuksiaan tekstinä tai kuvina puolisonsa seinälle. Ikään kuin sitä ei voisi aamulla tai illalla tehdä face-to-face, tai välimatkan ollessa pitkä, laittaa viestillä tai soittaa. Tämä on ilmiönä ihan yhtä mielenkiintoinen kuin onnitteleminen ”vielä täälläkin”. Mihin tällä julkisella rakkaudentunnustuksella pyritään?

clouds-1845517

Ja nyt varmasti moni kysyy, että eikö sitten näin saa tehdä? Tämän tekstin tarkoituksena ei ole arvioida onko nämä esittämäni toimintatavat oikeita vai vääriä. Haluan ainoastaan tarkastella Facebookin synnyttämiä tapoja ja tottumuksia, jotka ovat omasta näkökulmastani todella mielenkiintoisia. Facebook, ja sosiaalinen media ylipäätään, synnyttävät helposti massatoimintatapoja, joita harva kyseenalaistaa. Facebook toimii elämässämme niin aidolta tuntuvana rinnakkaistodellisuutena, että siellä vallitsevat normit hiipivät elämäämme kuin varkain. Sen enempää kyseenalaistamatta toimimme kuten muutkin. Voisiko olla, että elämä ilman Facebookia ja sen luomaa rinnakkaistodellisuutta olisi helpompaa kuin elämä kahdessa todellisuudessa yhtä aikaa?

Kuvat: Pixabay

Tunnissa 1000 seuraajaa lisää Instagramiin – never again

twitter-292994

Niin kuin edellisessä tekstissä kerroin, loppukesän sähköpostin siivousoperaatio herätti uteliaisuuden Instagramtilin seuraajamäärän räjähdysmäiseen kasvattamiseen. Sähköpostiini kilahdelleet mainokset lupasivat seuraajia nopeasti ja helposti, ja hintakin oli kohtuullinen. Tällaiselle Facebookaikakauden mummolle Instagramtilin seuraajamäärän kasvattaminen yhdellä napin painalluksella tuntui niin absurdilta, että pakkohan sitä oli pienessä epäuskossa kokeilla.

Valitsin blogini Instagramtilin kokeilun kohteeksi. Olen sitä sukupolvea, jolle Facebook edustaa ensimmäistä ja oikeaa somea, joten omaa henkilökohtaista Facebooktiliäni en tähän voinut uhrata. Instagram sen sijaan on itselleni sellainen kevyempi somemuoto ja siksi blogini Instagramtili sopi kokeilulle. Valitsin sähköpostiini tulleista mainoksista umpimähkään yhden ja tällä tyylillä valikoitui Social Media Daily. Tältä sivustolta valitsin 1000 seuraajan paketin, johon ei kuulunut kuvista tykkäyksiä (pelkät seuraajat tuntuivat moraalisesti jotenkin paremmalta vaihtoehdolta ja niistä ajattelin pääseväni helpommin eroon) ja tämä maksoi kokonaiset 19€. Tunti ostopainalluksen jälkeen blogini Instagramtiilille ilmestyi noin 1000 seuraajaa lisää. Vajaalla parillakympillä tilini seuraajamäärä kasvoi räjähdysmäisesti ja siinä samalla elämääni astui, vaikka vain somen kautta, sellainen feikkielementti, jota en ehkä ollut valmis sittenkään vastaanottamaan.

Ajattelin, että ”kevyemmän” Instagramtilin olisin voinut tälle kokeilulle uhrata, mutta olin totaalisen väärässä. Tuhannen seuraajan ilmestyttyä tililleni, olo oli kuin vakuutuspetoksen tai pankkiryöstön tehneellä roistolla. Tuli itse asiassa vahva flashback kahdeksannen luokan äidinkielen kokeeseen, siihen ensimmäiseen ja ainoaan, jossa lunttasin. Tai no, tein enemmän kuin lunttasin. Vaihdoimme ystäväni Ansan kanssa koepapereita kesken kokeen ja Ansa täydensi minun kokeeseeni puuttuvat kohdat ja minä hänen. Saimme molemmat kokeesta kiitettävän ja sanomattakin lienee selvää, että en olisi omin avuin kokeesta kiitettävää saanut. Häpesin lunttaamista ja feikkiä koenumeroani niin paljon, että en kehdannut näyttää koetta kotona äidille vaan väärensin siihen hänen nimmarinsa ja vannoin, että never again. Samoin kävi tämän Instagramkokeiluni suhteen.

homework-2521144

Minua tämä feikin somekuvan tavoittelu ilmiönä on kiinnostanut jo vuosia ja jos palaisin takaisin tutkijaksi, tämä olisi todennäköisesti se mitä haluaisin kokopäiväisesti tutkia. Kiinnostavaa on, mitä sometykkäykset kuvissa tai sometilin seuraajamäärät merkitsevät eri ihmisille. Moni nykynuori, ja miksei vähän vanhempikin, jäsentää omaa elämäänsä ei vain oman todellisen elinpiirinsä kautta vaan myös sosiaalisessa mediassa olevan elinpiirinsä kautta. Some-elinpiiri pohjautuu usein kuviin ja niillä luotuun mielikuvaan. Se mikä on mahdollista somessa ei useinkaan ole mahdollista kasvokkain tapahtuvassa viestinnässä. Some mahdollistaa epäaitouden, joka peittää ympäriltämme kaiken todellisen. Siksi ei ole yhdentekevää kumman elinpiirin, todellisen vai sosiaalisen median, kautta elämäänsä elää.

Kuvat: Pixabay