”En ole muuttunut, olen se sama ihminen”

FullSizeRender (12) (kopio) 14

Kuinka monta kertaa olen tämän sanonut itsekin elämäni aikana tarkoituksena perustella, että elämänmuutokset tai -kokemukset eivät ole minua muuttaneet. Ikään kuin eletty elämä ei näkyisi minussa mitenkään ja ikään kuin ihmisen pitäisi pysyä muuttumattomana koko elämänsä ajan. Miksi muuttumattomuus olisi jotenkin tavoiteltavaa?

Muutos on kehityksessä välttämätöntä ja muutos on useimmiten hyväksi. Tiedättekö ne tyypit, jotka ovat jämähtäneet kiinni joihinkin asioihin? Joku on jämähtänyt kahdeksi vuosikymmeneksi samaan hiustyyliin, toinen vuodesta toiseen samana pysyvään aamupalaan ja kolmas siihen samaan Kanarian hotelliin, jossa ollaan käyty jo useampi vuosikymmen. Yhden jämähdyksen ei tarvitse välttämättä heijastaa muissa elämänalueissa kiinni roikkumista, mutta väkisinkin tämänkaltaisissa jämähdyksissä sitä miettii, että mihin muuhun ihminen on jäänyt kiinni hiustyylinsä, aamupalansa ja Kanarian hotellin lisäksi.

Ihmisenä kasvaminen ja kehittyminen ei tietenkään ole täysin sama asia kuin hiustyylin tai aamupalan sisällön muuttaminen, mutta jotain yhteistä niillä kuitenkin on. Kummassakin on kyse siitä, että paikalleen jämähtäminen on omassa arvomaailmassa korkeammalla kuin muutoksen kokeileminen. Usein jämähdämme huomaamattamme kiinni asioihin, tapoihin ja jopa ihmisiin jos emme kyseenalaista totuttua tapaa. Samoin ihmisenä muuttuminen käy toisinaan itsemme huomaamatta. Elämänkokemuksemme kasvattaa ja muokkaa meitä väkisinkin matkan varrella ja jossain vaiheessa elämää huomaamme, että kas, ajattelen tästä asiasta eri tavalla kuin ennen. Toisinaan muutos itsessämme on tietoinen; pystymme muuttamaan ja muokkaamaan ajatusmaailmaamme ja käytöstämme sellaiseksi kuin haluamme, ja tämä on omassa kehityksessä oleellista. Pystymme kehittymään ihmisenä haluamaamme suuntaan. Tämä tietenkin edellyttää, että reflektoimme käytösmallejamme ja ajatustapojamme realistisesti ja kyseenalaistamme, miksi toimimme tietyissä tilanteessa toistuvasti näin.

”En ole muuttunut, olen se sama ihminen”- mantran toistaminen vahvistaa meissä asuvaa muutosvastarintaa ja se ylläpitää vanhassa kiinni pysymistä. Elämässä tulee eteen paljon asioita, joista on hyvä osata päästää irti. Joskus ne ovat ihmissuhteita, joskus asioita ja joskus ajatuksia. Elämänkokemuksen myötä ajatuksemme ja ajattelutapamme muuttuvat väkisinkin. Vanhasta, totutusta irti päästäminen ja uuden kokeileminen on meistä itsestämme kiinni.

Lähestyvän keski-iän kynnyksellä voin vain todeta, että luojan kiitos en ole se sama Anna kuin parikymppisenä. En ole edes se sama Anna kuin kolmekymppisenä. Elämä kasvattaa ja opettaa matkan varrella paljonkin jos sen opin haluaa ottaa vastaan. Oman menneisyyden reflektoimisen kautta voi ymmärtää nykyisestä elämästään paljon. Siksihän historiaakin koulussa opiskellaan; jotta ymmärrettäisiin paremmin nykyisyyttä.