Marraskuisena perjantai-iltana vuonna 2014 kun kannoimme ensimmäiset muuttolaatikot sisään, muistan ajatelleeni, että miten ikinä selviän ilman saunaa. Muutimme saunallisesta kolmiosta omakotitaloon ja toisin kuin voisi kuvitella, se tarkoitti meille pidempää saunatonta ajanjaksoa. Uudessa kodissamme oli kyllä sauna, mutta sanotaanko näin, että rajani on minullakin, vaikka vannoutunut saunaihminen olenkin.
Taimilan saunan kunto noudatteli samaa linjaa muun kellarin kanssa. Pesuhuone oli melko alkukantaisessa asussaan betonilattian, todella vanhan kylpyammeen ja 190cm huonekorkeutensa kanssa. Liian valoisa sauna ja jääkylmä betonilattia eivät varsinaisesti kutsuneet saunomaan. Mutta siinä kohtaa oli kyllä turha valittaa. Tätähän me olimme etsineet. Taloa, jossa kellarikerros tai mielellään koko talo, olisi räjäytyskunnossa. Ja sitä me saimme. Muuttaessamme tosin tiesimme, että kellarikerros saunoineen ei ole ihan ensi viikoksi remontoitu. Ja tästä alkoi minun saunapiinani.
Ensimmäinen puoli vuotta meni jotenkin ihmeen helposti. Heti muutettuamme aloitimme keittiöremontin ja siinä remonttihuumassa saunaa ei päivittäin edes osannut kaivata. Jotenkin muutenkin olo oli kuin vastarakastuneella, ei niitä pikku vikoja omassa talossa edes huomannut. Puoli vuotta asuttuamme pikku viat alkoivat jo haitata ja kiitos meidän huipun naapuruston, saunakutsuja alkoi sadella sieltä täältä kun tarpeeksi olin kadulla törmätessämme valittanut sauna-ahdingostani. Ja voi miten kiitollinen olin jokaisesta kutsusta. Innostuin jopa siinä määrin, että kahteen talouteen aloin jo itse kutsua itseäni kun hyvä saunarutiini oli taas löytynyt. Jossain vaiheessa Antti kyllä ripitti, että et kyllä kehtaa mennä taas Ristolle saunaan. Enkä oikeasti olisi kehdannutkaan, mutta aika vähän on elämässä asioita, jotka voittavat saunan.
Saunaremonttimme alkoi luonnollisesti samaan aikaan muun kellariremontin yhteydessä ja viellä silloin puhuimme pääsystä joulusaunaan. No, surullisen kuuluisa anturagate ei ollut silloin vielä selvinnyt meille. Ja kun anturoiden kohtalo selvisi, minun ensimmäinen ajatukseni oli: ”ei siis joulusaunaan”. Koko remontti on vaatinut mukautumista ja sopeutumista jos jonkinlaisiin tilanteisiin, mutta kyllä minun täytyy rehellisesti sanoa, että saunattomuus teki itselleni todella tiukkaa niin henkisesti kuin fyysisesti.
Saunan ja pesuhuoneen remontti vaati enemmän purkutyötä suhteessa muihin kellarin huoneisiin. Sieltä purettiin saunan ja pesuhuoneen välinen seinä, vanhan öljykeskuksen seinät, piikattiin katto verkkoineen pois ja siirrettiin kaukolämpökeskus kodinhoitohuoneeseen. Pesuhuoneen kanssa kompastuin myös siihen perinteiseen, että en hirveästi vaivannut päätäni pinnoilla tai oikeastaan muullakaan suunnittelulla niin, että kun niiden päätösten aika tuli ”täysin puskista”, minulla ei ollut antaa mitään valmista vastausta. Niinpä tein pintamateriaalivalinnat todella nopeasti ja ihan hirveästi miettimättä, mutta omaksi yllätyksekseni lopputulos olikin onnistunut. Tosin, yhdet lattialaatat meni hutiin ja niiden tilalle jouduin ostamaan uudet. Suunnittelemalla hyvissä ajoin olisin säästänyt nekin.
Saunasta ja pesuhuoneesta puuttuvat ennen-kuvat juuri siinä asussa kun ne meidän muutettuamme olivat. Ja kyllä harmittaa! En käsitä miksi emme ottaneet selkeitä kuvia joka huoneesta kellarissa kun se on tehty kaikissa muissa Taimilan huoneista. Tai no, itseasiassa käsitän. Kellarikerros otti hirveydessään niin paljon päähän, että siitä kuvien ottaminen tuntui jotenkin täysin ylivoimaiselta. Yläpuolella oleva kuva on näkymä saunaan siinä vaiheessa kun kaikki pinnat oli jo lattiaa lukuun ottamatta purettu pois. Saunan ja pesuhuoneen välinen seinä siirtyi niin, että saunasta saatiin vähän isompi.
Vihreän oven takana oli alunperin öljynlämmityskeskus ja meidän muuttaessamme kaukolämpökeskus, joka siis siirrettiin kodinhoitohuoneeseen. Vanhat seinät ympäriltä purettiin pois ja tähän tehtiin pesuhuoneen yhteyteen wc. Alapuolella kuva, jossa seinät on jo purettu ja kaukolämpökeskus siirretty.
Pesuhuoneen ja saunan katon piikkaaminen oli ihan oma taiteen lajinsa, jossa Antti kunnostautui ainakin naapureidemme Riston ja Juhan kanssa. Purut koitettiin pitää yläpuolella olevan keittiön lattian alla, mutta niskaanhan niitä väkisinkin tippui. Alimmasta kuvasta on matkaa ensimmäisiin Taimilan löylyihin aika tarkkaan päivälleen puoli vuotta, mutta siitä huolimatta kuvasta voi aistia jo pienen kepeyden siitä, että katto on saatu onnistuneesti purettua pois ja lähtölaskenta kohti Taimilan omaa saunaa on todenteolla alkanut.
taimilan liikuntatohtori 