Mikä sinua liikuttaa?

FullSizeRender (12) (kopio) 12

Nalle puh on viisaasti sanonut, että liikunnan tulee mukautua yksilöön eikä yksilön liikuntaan. Näin sen tulisi olla niin koulun liikuntatunneilla, vapaa-ajan harrastuksissa kuin televisiossa pyörivissä painonpudotusohjelmissakin. Mikäli liikunnasta on tarkoitus innostua, liikuntamuodon tulee olla yksilölle mieluinen ja motivoiva. Oletko itse pohtinut millainen liikkuja olet? Minkälaisesta liikunnasta nautit ja minkälaisessa ympäristössä mieluiten liikut?

Olen itse juuri nyt tilanteessa, jossa määrittelen itseäni liikkujana uudestaan. Liikunta on ollut kiinteä osa elämääni aivan pienestä lapsesta asti, mutta tällä hetkellä elän muutosten aikaa myös liikkumiseni suhteen. Entinen Anna nautti mahdollisimman hirveästä rääkistä, jossa keho joutui antamaan kaikkensa. Nykyinen Anna nauttii paljon lempeämmästä liikunnasta, jossa pääpaino on kehon rääkkäämisen sijaan mielen virkistämisessä. Entinen tanssiva bodycombataddikti on siirtynyt liikkumaan metsässä, vaeltamaan vuorilla ja hengittelemään joogamatolla rauhassa kehoa kuulostellen. Entisestä liikkuja-Annasta on lajeina jäljellä oikeastaan enää hiihto ja lumilautailu.

Yksi rajoitus on ollut minunkin liikkumisessani aina; en ole koskaan ollut kuntosalitreenaaja. Itseasiassa treenikertani kuntosalilla on laskettavissa kahden käden sormilla koko elämäni aikana jos opintojen aikaista pakollista kuntosalikurssia ei lasketa mukaan. Nautin kyllä oman kehon painolla tehtävistä harjoitteista ja joskus tartun kotona jopa kahvakuulaan, mutta kuntosali ympäristönä on itselleni niin vastenmielinen, että se ei motivoi minua liikkumaan.

IMG_7056

Tästä syystä itse koen kovin erikoiseksi, miten kaikissa tv:ssä näytettävissä laihdutusohjelmissa laihduttajien ainoa liikuntamuoto näyttäisi olevan kuntosalitreeni. Ymmärrän toki tämän fysiologisen näkökulman. Tarkoitus on pudottaa painoa mahdollisimman nopeasti, jolloin on pakko antaa tekohengitystä hupeneville lihaksille salitreenin muodossa. Tällä tyylillä päästään haluttuun lopputulokseen nopeasti, mutta kyseenalaista on, kuinka kestävä tämä reitti on. Mikäli liikuntalaji ei ole yksilölle se ykkösjuttu, motivaatio ei voi millään riittää muutamaa viikkoa tai kuukautta pidemmälle.

Liikuntamotivaation löytämisessä oleellista on tunnistaa millainen olet liikkujana eli oma liikkujatyyppisi. Näin voit suuntautua kokeilemaan niitä lajeja, jotka motivoivat sinua. Oleellista liikkujatyypin tunnistaminen on myös oman jälkikasvun takia; miten ohjaat ja kannustat omia lapsiasi liikunnan pariin. Jaana Kari on tutkinut ansiokkaassa väitöskirjassaan luokanopettajaopiskelijoiden liikuntakokemuksia ja päätynyt aineistonsa perusteella seitsemään eri liikkujatyyppiin. Tunnistatko näistä itsesi?

Kilpailija arvostaa liikunnassa menestymistä, kehittymistä, tuloksia ja saavutuksia. Hän on hyvä liikkuja, joka ei kuitenkaan innostu liikunnasta ilman tavoitteita. Uurastaja puolestaan on ahkera liikkuja, joka suunnittelee liikkumisensa etukäteen, arvostaa liikuntamääriä ja mittaa/laskee liikkumisensa. Liikunnan avulla uurastaja saavuttaa tyytyväisyyden itseensä. Elämysliikkuja on mukavuudenhaluinen liikkuja, joka arvostaa liikunnasta saatavia elämyksiä ja kokemuksia. Hän liikkuu mielellään luonnossa koiran kanssa tai yhdessä ystävien kanssa. Liikunnan tuottaja taas nauttii siitä kun saa ohjata ja innostaa muita liikkumaan. Liikkujana tämä tyyppi on aktiivinen liikkuja ja hänellä on monipuolinen liikuntahistoria. Liikunta on tärkeällä sijalla elämässä, mutta muiden ohjaaminen saattaa mennä oman päivittäisen liikkumisen edelle.

Liikunnan kolhima arvostaa hyvää ohjausta ja kannustusta asiantuntijalta. Hän näkee itsensä heikkona liikkujana, koska on kokenut liikunnan parissa epäonnistumisia. Liikunnan kolhima innostuu liikkumisesta lisää kun huomaa oppivansa. Terveyden korostaja keskittyy hoitamaan liikunnalla ensisijaisesti terveyttään. Liikkujana hän on enemmän kuntoilija, jota liikunnassa ohjaa tavoitteet. Liikunnan suurkuluttaja taas rakastaa kaikkea liikuntaa ja liikkujana tämä tyyppi onkin elämäntapaliikkuja. Hänellä ei ole mitään vaikeuksia lähteä liikkeelle.

Itsestäni löydän piirteitä monestakin eri tyypistä, mutta eniten ehkä samaistun liikunnan suurkuluttajaan ja elämysliikkujaan. Myös liikunnan tuottaja löytyy minusta luonnollisesti jo ammatinvalintani myötä. Karin tekemä tutkimus on erittäin tervetullut herättely liikuntamaailmaan, jossa liian usein ajatellaan, että se mikä sopii toiselle on yhtä motivoivaa myös jonkun toisen mielestä. Eli älä koe huonommuutta jos sinä et innostu salitreenistä, joukkuelajeista tai ryhmäliikuntatunneista muiden tapaan. Maailma on täynnä erilaisia tapoja liikkua, etsi niistä se, joka sinua liikuttaa parhaiten.

Liikunnallista elokuun viimeistä viikkoa!

 

Vaeltamisesta voimaa ja rauhaa

FullSizeRender (10) (kopio) 8

Olen viihtynyt luonnossa niin kauan kuin muistan, mutta tietoisen halun päästä luontoon tunnistin vasta noin neljä vuotta sitten. Metsässä ja luonnossa liikkuessa huomasin itsessäni rauhan ja rentouden; ihan uudenlaisen fiiliksen, jota en tiennyt olevan olemassakaan. Tunnistin tämän fiiliksen Laajavuoren metsissä vuosien aikana monesti samoiltuani ja lenkkeiltyäni. Tästä inspiroituneena varasin meille jouluaattona 2013 ensimmäisen vaellusmatkan Chamonix’n kylään Ranskaan. Tässä kohtaa relevantti kysymys on, että eikö Karhunkierroksesta olisi voinut vaellusharrastusta aloittaa?

Olisi todellakin voinut, mutta syy siihen miksi lähdimme vaeltamaan Karhunkierroksen sijasta Ranskaan löytyy tuosta toisesta puoliskosta. Antti ei varsinaisesti ole telttamajoittujan tai ”majalta majalle”-vaeltajan prototyyppi tai edes vaeltajan prototyyppi, ja mikäli tämän reissun halusin hänen kanssaan tehdä, matkakohteen valinnassa oli otettava huomioon elämää suurempi muuttuja, golf. Chamonix’n golfkenttä täyttää vaativan golfarin kentälle asettamat kriteerit ja lisäksi Chamonix’n vaellusreitit täyttävät tämän samaisen golfarin vaeltamiselle asettamat kriteerit: siellä pääsee metsän sijasta kaikilla vaelluksilla ihailemaan mielettömiä maisemia Mont Blancin juurella.

FullSizeRender (10) (kopio) 5

Nyt neljä vuotta myöhemmin päädyimme jälleen samaan Chamonix’n kylään, koska ensisijaisesti halusimme tälle reissulle yhdessä. Lomiemme luonne on viimeisten vuosien saatossa muuttunut paljon. Vannoutuneina rantalomailijoina olemme vaihtaneet lähestulkoon kokonaan lomamoodimme rantojen sijasta aktiiviseen tekemiseen. Antille aktiviteetti tarkoittaa golflomaa, minulle vaellus- tai sukelluslomaa. Tosin myönnettäköön, että rantalomailijamoodin löysin jälleen itsestäni Malediivien reissullamme, jossa sukeltaminen jäi rannalla kirjan kanssa löhöämiselle kakkoseksi. Reissusta on jo kolme vuotta aikaa, mutta se on ehkä sellainen kohde, josta haluan jälkikäteenkin kirjoittaa. Mistään muualta reissusta kotiin palatessa en ole nimittäin itkua vääntäen noussut vastentahtoisesti lentokoneeseen.

Chamonix’n matkan varasin YouTravelin kautta ja otimme myös vaelluspaketin jotta Antti voi hyvillä mielin mennä golfaamaan niin monena päivänä kuin haluaa tietäen, että en ole vaeltelemassa yksin. Ja tämä toimi hyvin. Kartta ei varsinaisesti ole paras ystäväni vieläkään, niinpä vaeltaminen yksin reiteillä, joissa vääriä tienhaaroja on liian monta, hirvittää jo ajatuksen tasolla. Porukassa vaeltaminen silloin kun Antti oli golfaamassa oli oikein hyvä (ja ainoa) vaihtoehto. Vaellukset menivät pääsääntöisesti 2100-2700m maksimikorkeudessa ja nousua päivään tuli enimmillään reilu kilometri. Eli oikein maltillinen nousumäärä noin seitsemän tunnin vaelluksille.

FullSizeRender (10) (kopio) 7

Maisemat kaikkialla Chamonix’n ympäristössä ovat henkeä salpaavat. Mihin tahansa lähdet vaeltamaan, maisemat ovat kuin elokuvan kulisseista. Juuri maisemat, välillä vähän vaativat nousut ja laskut, taas ne maisemat ja se positiivinen rasituksen tunne jaloissa ovat niitä asioita, joihin olen vaeltamisessa jäänyt koukkuun. Luonnossa liikkuminen on minulle tällä hetkellä elinehto ja sitä se näyttäisi olevan monelle muullekin myös tutkimusten valossa. Metsässä samoilulla on tutkitusti positiivisia vaikutuksia stressiin ja sitä kautta mielialaan. Ja ajatelkaa, metsän vaikutukset näkyvät kehossamme jo viidessätoistaminuutissa. Metsässä hengailu pitäisi siis olla osa jokaisen suomalaisen arkea.

Vaeltaminen on saanut minussa aikaan myös sen, että isompien huippujen huiputtaminen on alkanut todenteolla kiinnostaa. Ensi kesänä on tarkoitus huiputtaa Mont Blanc ja jatkaa siitä kohti Euroopan muita huippuja. Katsotaan josko matkan varrelle osuisi tulevaisuudessa joku vähän korkeampikin huippu.

FullSizeRender (10) (kopio) 9