Unelma omasta talosta on ollut olemassa aina, mutta unelma vanhasta puutalosta syttyi vasta 2000-luvun loppupuolella kun ostimme ensimmäisen yhteisen kotimme, citykolmion Jyväskylän keskustasta järven läheisyydestä. Sitä sisustaessani rakkaus vanhoihin huonekaluihin ja esineisiin heräsi, ja sitä myöden myös unelma ihan oikeasta vanhasta talosta sai alkunsa. Kiinnostus historiaan ja omiin juuriin on ollut aina olemassa ja vanha talo sopi siihen identiteettini osaan jälkikäteen ajatellen niin hyvin, että ihmettelin miksi edes olin jossain vaiheessa haaveillut uudesta talosta. Vanhan rintamamiestaloni myötä joku osa minusta tuli kokonaiseksi.

Oman talon etsinnän aloitimme mieheni kanssa jo vuonna 2012 ja sitä oikeaa saimme etsiä pari vuotta kunnes se yllättäen tuli vastaan. Olimme rajanneet kaksi Jyväskylän vanhaa puutaloaluetta kohteiksi ja kävimme katsomassa lähes kymmentä taloa ennen kuin Taimila tuli vastaan. En voi sanoa, että se olisi ollut rakkautta ensisilmäyksellä. Taimilasta olimme kuulleet jo ystäväni mieheltä, joka tunsi silloisen omistajan. Talo ei herättänyt meissä sijaintinsa puolesta mielenkiintoa ja niinpä tulimme katsomaan taloa puoliksi kohteliaisuudesta, koska meistä oli jo talon omistajalle mainittu ja hän oli innostunut meistä mahdollisina ostajaehdokkaina.

Tulimme Taimilaan henkilökohtaiselle näytölle ensimmäisen kerran kesäkuun 2014 alkupuolella ja muistan, että siinä vaiheessa minulla oli kiikarissa toinen rintamamiestalo, joka kiinnosti kovasti. Olin siis katsomassa Taimilaa vain ja ainoastaan kohteliaisuudesta. Mieheni kuitenkin tykästyi taloon ja tulimmekin katsomaan taloa toistamiseen myös yleiselle näytölle. Muistan meidän heittäneen yläfemmoja kun näimme kellarikerroksen lähes alkuperäiset pesu- ja saunatilat. Samalla meitä vastaan tuli saunan ovissa muita näytöllä olijoita, jotka puistelivat päätään ja huokailivat kellarikerroksen hirveää kuntoa. Meille yksi erittäin tärkeä kriteeri oli löytää rintamamiestalo, jota olisi remontoitu mahdollisimman vähän kahdestakin syystä. Ensiksi mistään tehdyistä remonteista (kuten kalliista Puustellin keittiöistä tai vastaremontoiduista pesutiloista) olisi aivan turha maksaa talon hinnassa, koska kaikki menee kuitenkin uusiksi ja toiseksi, mitä vähemmän taloa on remontoitu, sitä suuremmalla todennäköisyydellä talo on terve. Taimila oli tärkeimmiltä huoneiltaan juuri tällainen ja myönsin miehelleni, että juuri tämä rintamamiestalo on todellakin varteenotettava vaihtoehto.

Kesä 2014 oli edennyt jo heinäkuuhun kun minulla kiikarissa ollut talo meni nenän edestä (miehen mielestä se talo oli liian iso ja sitä myöden myös liian kallis, joten tappio oli vain yksin minun) ja siinä vaiheessa mies taas ehdotti, että käydäänkö vielä katsomassa Taimilaa (joka ei siis siinä vaiheessa vielä ollut Taimila), johon minä juuri tappion kokeneena en voinut muuta kuin suostua. Oma puutalo oli ollut etsinnässä jo pari vuotta ja citykolmiomme oli remontoitu kauttaaltaan, joten sormet syyhysivät isommalle remonttikohteelle ja tietenkin vanhalle puutalon hengelle. Niinpä tulimme kolmannen kerran katsomaan Taimilaa ja tämä kerta johti tarjoukseen.

Tarjouksemme hyväksyttiin ja citykolmio lähti samantien myyntiin. Vanhan asuntomme myynti oli Taimilan talokaupan onnistumisen ehtona. Oman citykolmion myynnissä kesti niin kauan, että epätoivo hiipi jo moneen kertaan mieleen, mutta sinnikkyys palkittiin ja 1.11.2014 kannoimme muuttokuorman kolmen päivän varoitusajalla marraskuiseen asuun pukeutuneeseen Taimilaan ❤

Taimilan remontti alkoi keittiöremontilla heti joulukuussa 2014 ja samoihin aikoihin Taimilasta tuli Taimila 🙂 Nimen alkuperä vaatii oman postauksensa, joten stay tuned!