Kommunikaatiomme toisten ihmisten kanssa on siirtynyt paljolti kasvokkaisesta ja puhutusta viestinnästä kirjoitettuun. Murros on tapahtunut myös kirjoitetussa viestinnässä; sähköposti ja tekstiviesti ovat saaneet rinnalleen muita tekstimuotoisia kommunikointitapoja kuten Messengerin, Instagramin ja Snapchatin. Kirjoiteut viestit ovat lyhentyneet ja sanoja sekä tunnetiloa pystyy korvaamaan hymiöillä. Tekstimuotoinen viestintä jättää tulkinnalle enemmän varaa kuin kasvokkain tapahtuva viestintä, jossa eleet, ilmeet ja äänenpaino ovat tilanteessa läsnä.

Kommunikaatioon, tapahtuipa se tekstimuotoisesti tai kasvokkain, kuuluu aina osana tulkinta. Tämä elementti on saanut keskinäisessä tekstimuotoisessa viestinnässämme nykypäivänä kuitenkin aikaisempaa isomman roolin. Miten minä tämän keskustelun tai viestin ymmärsin ja miten minä sitä tulkitsen? Hyvänä esimerkkinä toimii Facebookissa olevien erilaisten ryhmien jäsenten väliset keskusteluketjut. Kirjoitetun viestin voi halutessaan tulkita väärin ja sosiaalisen median kautta sitä ei myöskään ole helppo enää tekstimuotoisesti korjata. Näihin tehtyihin tulkintoihin liittyy keskeisesti toinen tämän ajan ilmiö; oman mielipiteen esittäminen tai ylipäätään asiasta kuin asiasta jotain mieltä oleminen.

Tapamme kommunikoida tekstimuotoisesti joko suoraan ihmisten kanssa tai välillisesti sosiaalisen median kautta mahdollistaa sellaisia mielipiteitä ja sanavalintoja, joita emme koskaan käyttäisi kasvokkaisessa viestinnässä. Tämä paljolti somen mahdollistama tapa kommunikoida sisältää ajatuksen siitä, että on ajan hengen mukaista olla jotain mieltä kaikesta. Asiantuntijuus ei lepää enää yksinomaan tutkijoiden harteilla vaan tämän tästä saa esimerkiksi lukea mainoksista tekstejä ”lääkäreiden, tutkijoiden ja bloggareiden suosittelemista” tuotteista. Tämä tukee ajatusta siitä, että tutkiminen on turhaa kun kuka tahansa voi toimia asiantuntijana ja tarkistaa asian kuin asian Googlesta.

Mistä se kaikki tieto on Googleen tullut? Tutkijoilta ja asiantuntijoilta, jotka ovat omistaneet kokonaisia työuria yhden ilmiön tutkimiselle. Se mikä näyttäytyy tavalliselle mattimeikäläiselle Googlena on itseasiassa valtavan työpanoksen ja ajattelun tulos, josta voi halutessaan käydä poimimassa sen tiedon, monesti vielä asiayhteydestä irroittettuna, jolla voi perustella mielipiteitään. Ja niitä mielipiteitä Googlessa riittää. Bloggarit ja vloggarit ovat merkittäviä mielipidevaikuttajia nykypäivänä ja monen ihmisen mielessä he rinnastuvat suoraan asiantuntijoiksi. Lähdekritiikki on kuitenkin tässäkin kohtaa se, jonka pitäisi vaakakupissa painaa eniten. On aivan eri asia ottaa kenen tahansa mielipidevaikuttajan näkemys huomioon talvitakkia valittaessa kuin esimerkiksi siinä, että onko maapallo sittenkin litteä tai kannattaako lapsia rokottaa vai jätetäänkö kaikki rokotukset ottamatta.

Ymmärrystämme ja tulkintaamme tarvitaan nykypäivänä monellakin eri tavalla. Samaan aikaan on kuitenkin hyvä muistaa, että ymmärryksen ja tulkinnan tueksi tarvitaan ajatteluamme, enemmän kuin koskaan aikaisemmin. ”Tietoa” tulee samanaikaisesti joka tuutista ja joudumme päivittäin arvioimaan saamamme tiedon oikeellisuutta ja todenperäisyyttä. Omaa ajatteluaan voi kuitenkin kehittää iästä riippumatta. Ensimmäinen askel oman ajattelun kehittämiseen on tulla tietoiseksi omasta tavasta suhtautua tietoon ja omasta tavasta reagoida kommunikaatiotilanteissa. Hyvin oleellista on kysyä itseltä, miten minä tämän ymmärsin ja tulkitsin, ja oliko sillä mitään tekemistä todellisuuden kanssa? Toinen askel oman ajattelun kehittämiseen on lukeminen ja itsensä sivistäminen tietoa kartuttamalla. Kiinalaisen sananlaskun mukaan: ”Jos et syö, näet nälkää. Jos et lue, olet tyhmä”. Miten sinä tämän tulkitset?