Hyvästelimme joulun välipäivinä keskellä olohuonetta sijainneen ”mäntyhellholen” helpottuneina ja onnellisina. Kauan meitä ennen tässä asuneet olivat 1980-luvun lopulla päättäneet ottaa yläkerrassa sijainneen asunnon asuinkäyttöön ja se oli siihen aikaan ratkaistu rakentamalla keskelle olohuonetta jyrkät mäntyportaat. Mänty ei kuulu lempisisustusmateriaaleihini ja siksi, sekä portaiden jyrkkyyden takia, nimesimme portaat ”mäntyhellholeksi”. Joulun välipäivät oli tarkoitus alunperin vain lomailla, mutta Antin tarmokkuudella rappuremonttiin tartuttiin jo joulun välipäivinä. Ja se oli loistava päätös. Emme nimittäin ymmärtäneet, minkälaisen tunnehyökyaallon näiden rappujen purkaminen saa aikaan.

Lähtötilanteessa meillä oli siis olohuoneen ja ruokailuhuoneen väliseinän (ja liukuovien) vieressä paraatipaikalla mäntypuiset portaat. Kun muutimme Taimilaan, nämä portaat kellarin lisäksi, aiheuttivat meille eniten päänvaivaa. Silloin emme heti keksineet, mitä näille portaille kannattaa tehdä. Pyörittelimme jos jonkinlaisia muokkauksia pelkästä maalaamisesta uusien askelmien tekemiseen ja rappujen kääntämiseen asti. Lamppu päässämme syttyi vasta kun kävimme naapurissa ja näimme heidän loistoratkaisunsa. Heillä oli käytössä alkuperäinen yläkerran asunnon porraskuilu niin, että rappujen loppuosa oli tehty uudestaan ja käännetty eteiseen päin. Tähän oivallukseen tartuimme itsekin.

Samalla kun portaat keskeltä olohuonetta saivat lähtöpassit, purimme myös parketin toivoen, että sen alta löytyisi käyttökelpoinen lautalattia. Siltä se parketinpurun alkuvaiheessa näyttikin. Pieni takaisku, joskin väliaikainen, tuli kun paljastui, että puolet lautalattiasta oli tasoitettu tasoitteella parketin laiton yhteydessä. Tasoitetta oli onneksi käytetty niin paljon, että valtaosa siitä lähti vähän lastalla tökkimällä. Pieniä alueita laastia jäi lattiaan, joka hiotaan pois siinä vaiheessa kun olohuonetta aletaan remontoida katon ja seinien osalta. Vanhan tulisijankin paikka paljastui lattian alta eli pönttöuuni on jälleen etsinnässä ❤ Nyt meillä on ihan täysikokoinen olohuone, jonka kaikki neliöt saa vihdoin asumiskäyttöön.

Naapuriemme loistoratkaisua apinoimalla teimme asumismukavuutemme kannalta yhden parhaista päätöksistä: uusien rappujen rakentaminen alkuperäisten portaiden tilalle. Pitkään meillä olikin käytössä kahdet raput yläkertaan kun mäntyrappusten purkaminen siirtyi ja siirtyi lähinnä siksi, että homma tuntui ylitsepääsemättömän epämukavalta duunilta. Epämukavaksi sen teki epävarmuus rappujen kantavuudesta ja siitä, että yläkerran keskihuoneen lattian joutuu todennäköisesti tekemään samalla kertaa uusiksi. Niin kuin joutuikin.

Loppujen lopuksi loistavien ja käsistään kätevien naapurien avulla, portaat purettiin päivässä ja yläkerran keskihuoneen lattian suoristus, ja lattialaudan naputtelu tehtiin toisessa päivässä. Kerrankin voimme sanoa, että joku duuni tässä remontissa oli helpompi kuin mitä kuvittelimme. Lisäksi rappusten purkaminen aiheutti sekä minussa, mutta erityisesti Antissa uudenlaisen ilmiön: remonttioptimismin. Antti totesi kahden päivän rappu-lattia-remontin jälkeen, että ”tästä remontista ei muuten ole enää paljoakaan jäljellä”. Yläkerran raput olivat viimeinen isompi ponnistus ja loppuremontti keskikerroksessa ja yläkerrassa on enemmän tai vähemmän pientä pintaremonttia. Enpä olisi uskonut näin pian voivani sanoa, että valo (remontti)tunnelin päässä häämöttää jo! ❤