Näin tänään Instagramissa Maaret kallion haasteen #olisinpatiennyt ja se kolahti välittömästi. Olen viimeisen kahden vuoden aikana pohtinut paljonkin tekemiäni valintoja ja varsinkin sitä, olisinko näin jälkeenpäin ajateltuna tehnyt jotakin elämässäni toisin. Yhden oven avaaminen on toisinaan sulkenut toisen ja samaan aikaan jonkun oven sulkeminen on avannut uuden. Elämä koostuu valinnoista, joita me itse teemme, mutta se koostuu myös asioista, joille me emme tekemistämme valinnoista huolimatta, voi yhtään mitään.
Tämä kirje on 19-vuotiaalle Annalle, joka on juuri kirjoittanut ylioppilaaksi ja valmistautuu Liikunnan pääsykokeisiin.
Hei Anna,
haluaisin onnitella sinua valkolakkisi johdosta, mutta en tee sitä, koska tiedän miten paljon sinua harmittaa pieleen menneet kirjoitukset. Itse asiassa sinun mielestäsi pieleen meno on lievä ilmaisu. Olet vakuuttunut, että haaveesi ja tulevaisuuden suunnitelmasi eivät toteudu koska kirjoitukset menivät niin penkin alle. Tulet kuitenkin melko pian huomaamaan, että näin ei ollutkaan. Arvostan kuitenkin realistisuuttasi. Minään muuna vuonna aikaisemmin et olisi edes päässyt liikuntatieteellisen pääsykokeisiin. Sinun onneksesi joku muukin Liikunnalle hakenut suoriutui ylioppilaskokeista keskitasoa huonommin.
Tämä oli todennäköisesti ensimmäinen kerta kun huomasit, että asioiden lopputulos ei ole aina täysin meidän omissa käsissämme. Tästä huolimatta uskot pitkään, että jokainen on oman onnensa seppä ja että omat valintamme johtavat siihen, minkälaiseksi elämämme muotoutuu. Haluaisin sanoa sinulle Anna, että omilla valinnoillasi voit vaikuttaa tiettyjen asioiden lopputulokseen, mutta on paljon asioita, joilla ei ole mitään tekemistä sinun valintojesi tai tahtosi kanssa. Se tuntuu välillä epäreilulta, mutta muista, että kaikki tapahtuu syystä. Kaikki.
Olet pienestä asti tottunut menemään läpi harmaan kiven, hinnalla millä hyvänsä. Sinulle tavoitteiden, välillä pienempin ja välillä isompien, saavuttaminen on tähänastisen elämäsi suola ja kunnianhimosi tulee tulevina vuosina vielä kasvamaan. Voimakas tahtosi saavuttaa asioita toimii elämässäsi eteenpäin työntävänä voimana, mutta asioiden saavuttamisen epäolennaisuus selviää sinulle myöhemmin. (Tiedän, tuntuu sädekehäpäisen kukkahattutädin jorinoilta. Tulet huomaamaan, että muutama muukin sinun mielestäsi kukkahattutätimäinen ohje tai näkemys, tulee osoittautumaan vuosien saatossa todeksi.) Eli trust me, pelkkä kunnianhimo ja erilaisten tavoitteiden saavuttaminen ei tule riittämään elämäsi sisällöksi tai tarkoitukseksi eikä varsinkaan onnellisuutesi kulmakiveksi.
Niin, mikä sitten on elämän tarkoitus? Uskon, että elämän tarkoitus muokkautuu kulloisenkin elämätilanteemme mukaan ja siksi yhtä yksiselitteistä vastausta en pysty sinulle antamaan. (Ja itseasiassa tiedän, että sinua ei tämä kysymys juuri nyt kiinnosta yhtään. Olet koko lukioajan ihmetellyt miksi kukaan edes pohtii sitä. Eläisivät vaan ja nauttisivat elämästä, eikö?) Siitä huolimatta, että aihe ei ole tällä hetkellä sinulle ajankohtainen, haluan kertoa sinulle yhden tärkeimmistä opeista, jonka olen tähän mennessä oppinut. Tärkeintä on Anna kasvaa hyväksi ihmiseksi ja auttaa muita, itseäsi uhraamatta, niin paljon kuin mahdollista. Äläkä ymmärrä tätä itsellesi tyypillisesti täysin mustavalkoisesti. Hyväksi ihmiseksi kasvaminen ei sulje pois temperamenttisi piirteitä, koska niille sinä et juuri voi mitään, eikä se liioin tarkoita nunnan kaapuun pukeutumista. Hyvä ihminen tarkastelee maailmaa laajemmasta perspektiivistä ja ottaa ympärillä olevat ihmiset huomioon. Hyvä ihminen elää elämänsä onnellisena tietäen, että on tehnyt parhaansa myös toisten onnellisuuden eteen.
Olet rohkea. Luota rohkeuteesi ja siihen, että elämä kantaa ❤
A
taimilan liikuntatohtori 