Liikunnan asiantuntijat ja ”asiantuntijat” – kuka on kuka?

departure-2405991

Olen pitkästä aikaa taas aloitellut pikku hiljaa tutkimusartikkeleiden kirjoittamista ja siinä samalla olen lukenut paljon liikunta-alan tutkimuksia ja tutkimusaiheeseeni liittyvää kirjallisuutta. Yksi mielenkiintoinen tutkimus tuli vastaan selatessani uusimpia Liikunta & Tiede-lehden numeroita. Riikka Turtiainen tarkasteli tutkimuksessaan suomalaisten naisten fitnessblogeja ja asiantuntijuuden rakentumista niissä. Tämä aihe sai ajankohtaisuudellaan minut taputtamaan käsiäni yhteen. Olen viimeisen puolen vuoden aikana lukenut toinen toistaan merkillisempiä ”liikunnan ammattilaisten” blogikirjoituksia, joissa liikunnan (ja usein myös ravitsemuksen) ammattilaiseksi on pätevöidytty treenaamalla oma keho vähärasvaiseksi ja lihaksikkaaksi. Mitäpä muuta liikunnan asiantuntija tarvitseekaan kuin treenatun kehon?

Liikunnan asiantuntijuus on itse asiassa kaikkea muuta kuin se oma treenattu keho. Ihan oikea asiantuntija ymmärtää sen monisyisen ilmiökentän, jonka äärellä ollaan kun puhutaan ihmisen terveydestä, kehosta ja sen liikuttamisesta.  Asiantuntijaa ja ”asiantuntijaa” ei erota toisistaan koulutus, sillä se ei vielä takaa mitään vaikka antaakin viitteitä tiedon ja ajattelun äärellä vietetyistä vuosista. Sen sijaan asiantuntijan ja ”asiantuntijan” erottaa toisistaan ilmiöön perehtyminen ja halu ymmärtää ilmiötä kaikilta mahdollisilta kanteilta. Ymmärryksen ja tahtotilan lisäksi heidät erottaa myös kyky ajatella ja ymmärtää syy-seuraussuhteita. On melko erikoista, että ihmiset ottavat ruokaohjeita vastaan ihmisiltä, joilla ei ole mitään muuta meriittiä kuin oma rasvaton, lihaksikas keho ja kahden kuukauden kirjekurssi. Se olisi vähän sama kuin menisimme lääkärille, jolla ei ole koulutusta, mutta hän on onnistunut pysymään itse terveenä jo kaksi vuotta. Tai menisimme kampaajalle, jolla ei ole koulutusta, mutta, joka osaa tehdä upeita kampauksia ainakin omiin hiuksiinsa.

dumbbells-2465478

Liikunnan ja terveyden ilmiökentällä kyse on rahasta ja siksi tilaisuus niin sanotusti tekee varkaan. Ihmisten ylipaino, pahoinvointi ja tyytymättömyys omaan elämään luovat sellaiset markkinat, että toimeen tekee mieli tarttua vähän vähemmälläkin ymmärryksellä. Ihmiset ovat valmiita maksamaan satoja euroja jos heille luvataan nopeita tuloksia painon pudotuksessa ja lihasmassan lisäämisessä. Jokainen todellinen liikunnan asiantuntija ymmärtää, että ei ole oikotietä onneen. Jos kilot on hankittu vuosien jopa vuosikymmenten kuluessa, ei niistä ole järkevää hankkiutua eroon kuudessa viikossa. Ja oleellisinta tässä on se, että kyse on paljon muusta kuin pelkistä kiloista. Oma mieli pitää kääntää ihan eri asentoon ja todennäköisesti joitain menneisyyden asioita pitää käsitellä, jotta päästään siihen ytimeen, miksi ihminen on lihonut 30kg viimeisen kymmenen vuoden aikana. Se, mikä näyttäytyy meille ylipainoisuutena, saattaa olla oire jostakin sellaisesta kokemuksesta/tapahtumasta tai ongelmasta, jota mieli ei ole käsitellyt. Siitä syystä pelkän oireen hoitaminen johtaa vuosien painon kanssa jojoiluun, joka huonontaa entisestään ihmisen käsitystä itsestään ja omasta kehokokemuksestaan.

Kehokokemus ja ihmisen oma kehollisuus on koko liikuntabisneksessä lähtökohta, joka tulisi ymmärtää. Ilmiönä se on myös niin monisyinen, että pelkät omat kokemukset eivät välttämättä riitä. Nämä omat kokemukset ovatkin blogimaailman hienous ja samalla kirous. Bloggaajat ovat pitkälti kokemusasiantuntijoita, jotka kirjoittavat eri asioista pohjautuen omiin kokemuksiinsa. Bloggareiden omat kokemukset sellaisenaan ovat arvokkaita ja mielenkiintoisia lukea. Itse henkilökohtaisesti haen apuja blogeista kun etsin sopivia lastenvaunuja tai pohdin, mitä kasvorasvaa seuraavaksi kokeilisin. Silloin kun on kyse terveydestä, hankin tietoni niiltä ihan oikeilta asiantuntijoilta. Luonnollisesti bloggareista löytyy niitä ihan oikeitakin asiantuntijoita, jotka yhdistävät tiedon, omat kokemuksensa, ajattelunsa ja kykynsä teksteiksi.

Näitä oikeita asiantuntijoita on toisinaan melko vaikea kuunnella, koska he eivät lupaa mitään nopeaa oikotietä yhtään mihinkään. Luin viime viikolla yhden fitnessbloggaajan tekstin jossa hän paitsi myi omaa painonpudotusverkkokurssiaan (tuloksia kahdessa viikossa) myös soimasi ylipainoisia ihmisiä laiskuudesta ja liikkumattomuudesta ”lähtekää nyt ihmiset vaan liikkeelle”-tyyppisesti. Lisäksi teksti oli täynnä lauseita, jotka alkoivat sanoilla ”mun mielestä”. Tämänkaltainen ajatuksen juoksu pohjaa nimenomaan kirjoittajan omaan subjektiiviseen kokemukseen liikunnasta ja omasta painon pudotuksesta, ja joka on yhtenä subjektiivisena kokemuksena arvokas sellaisenaan. Pelkkä kokemus ei kuitenkaan riitä kun puhutaan liikunnan asiantuntijuudesta tai mistä tahansa muusta asiantuntijuudesta.

Liikuntaan, ihmisen terveyteen ja kehoon liittyvien ilmiöiden tulkitseminen pelkkien omien kokemusten ja mustavalkoisesti vain lihasmassan, rasvan ja hapenottokyvyn näkökulmasta saattaa pitkällä aikavälillä luoda enemmän pahoinvointia kuin hyvinvointia. Netti on pullollaan kirjoituksia aiheesta kuin aiheesta. Kirjoittajia ja heidän tekstiensä sisältöjä on mahdoton kontrolloida (lakipykälien rikkoutuessa helpompi), mutta me lukijat voimme päättää miten lukemaamme suhtaudumme ja minkälaista tietoa arvostamme. Meillä lukijoilla on valtava vastuu. Meidän tehtävämme on päätellä kuka on kuka.

Kuvat: Pixabay

Hyvinvoinnin vuosi 2018

winter-landscape-2995987.jpg

Kuluvan vuoden lähestyessä loppuaan on aika paitsi pohtia kuluvaa vuotta, mutta myös kääntää katseet tulevaan uuteen vuoteen. Minkälaisen haluaisit vuoden vuoden 2018 olevan sinulle? Paljon on asioita, joihin emme voi itse vaikuttaa ja jotka etenevät omalla painollaan kysymättä meiltä mielipidettä, mutta paljon on myös asioita, joiden kulkuun voimme itse vaikuttaa, ja joiden lopputuloksista me olemme itse vastuussa. Oma hyvinvointimme on yksi sellainen asia, jolle me voimme itse tehdä paljon. Elämä ei todellakaan ole pelkkiä omia valintoja, niin mustavalkoisesti en asiaa näe. Mutta moni päätös elämämme suhteen on sellainen, jonka me itse teemme.

Perinteisesti vuoden vaihtumiseen ovat kuuluneet uuden vuoden lupaukset, joista osa on tehty enemmän tosissaan ja osa vähemmän tosissaan. Ne lupaukset ovat joidenkin mielestä turhia, mutta pohjimmiltaanhan niissä on kyse tavoitteista. Tavoitteiden asettaminen puolestaan kertoo, että on tarkastellut omaa elämäänsä ja itseään joltakin kantilta, koska on pystynyt tavoitteen itselleen nimeämään. Tavoitteet ovat mielekkäitä jos ne ovat motivoivia ja ne ovat linjassa oman arvomaailman kanssa. Usein uuden vuoden lupaukset liittyvät esimerkiksi liikunnan aloittamiseen, kiinteytymiseen, herkkulakkoon tai laihduttamiseen. Näiden uuden vuoden lupausten ansiosta kuntokeskuksissa on tammikuussa hirveä ruuhka, joka on päättynyt viimeistään maaliskuun loppuun mennessä kun todellisuus on iskenyt vasten kasvoja. Todellisuus omien tavoitteiden mielekkyydestä tai niin kuin oppilaani sanovat, todellisuus omasta motista.

Mielenkiintoista näissä uuden vuoden lupauksissa on, että niissä on enemmän tai vähemmän kyse ”korjausliikkeistä”, joiden tavoitteena on lisätä omaa hyvinvointia. Tai ainakin sitä, minkä luulemme olevan hyvinvointia. Pelkästään naisten lehtien otsikoita lukemalla pääsee kärryille siitä, mitä hyvinvoinnin ajatellaan olevan vuonna 2017. Hyvinvoinnin synonyymeiksi mielletään alhainen rasvaprosentti, kauniit lihakset tai ylipäätään kaunis ulkonäkö. Jos ihmisen ulkoinen olemus on ympäristömme luomien ulkonäköihanteiden ja -kriteerien mukainen niin silloinhan ihmisen täytyy voida hyvin?

Hyvinvointia voi ostaa myös esimerkiksi hyvinvointilomien muodossa, jotka ovat verrattain uusi ilmiö Suomessa. Kiireisen ja hektisen arjen keskelle meille myydään lomia, joilla keskitytään vain voimaan hyvin. Lomat voivat olla kaikkea mahdollista rentoutuslomista joogalomiin ja liikuntalomista mindfulnesslomiin. Ja nämä lomat myyvät. Siitä kai kertoo niiden kasvanut tarjonta. Ja mikseivät myisi? Ihmiset haluavat voida hyvin vai pitäisikö sanoa paremmin. Moni ajattelee, että nämä lomat myyvät sen takia, että ihmiset ovat kiinnostuneita omasta hyvinvoinnistaan. Varmasti osa totuutta tämäkin. Itse ajattelen oman hyvinvoinnin kiinnostavan osaksi myös siksi, että ihmiset ovat tyytymättömiä elämäänsä ja voivat jopa pahoin. Näiden hyvinvointilomien anti voi olla hyvinkin suuri jos ne saavat ihmisen pysähtymään ja miettimään omaa elämäänsä ja toiveitaan. Jos hyvinvointilomalle lähdetään ”suorittamaan” ja ajatellaan pelkän fyysisen läsnäolon riittävän hyvinvoinnin eksponentiaaliselle kasvamiselle niin loman hyöty jää hyvin ohueksi.

Hyvinvointi on äärimmäisen mielenkiintoinen käsite ihan jo pelkästään sen subjektiivisen luonteen takia, mutta myös sen takia, että sitä määritellään meille ulkoapäin. Hyvinvoinnin käsitteessä yhdistyy se, mitä minä itse tunnen ja miten minun pitäisi tuntea kun vertaan omaa oloani kaikkiin elämälleni tekemiini ”toimenpiteisiin”, joiden pitäisi ulkoapäin annettujen kriteerien mukaan lisätä hyvinvointiani. Ulkoapäin tuleva määrittely tulee tietenkin paljolti yrityksiltä, jotka haluavat tämän kaiken pahoinvoinnin keskellä myydä meille lisää hyvinvointia. Nyky-yhteiskunnalle onkin tunnusomaista ajattelutapa, jossa hyvinvointi nähdään sellaisena, jonka voi ostaa rahalla. Hyvinvoinnin voi ostaa salikortin, PT:n, hyvinvointiloman tai vaikka rasvaimun muodossa. Nämä kaikki ovat niitä asioita, joiden kuvittelemme vain lisäävän hyvinvointiamme ja jotka myös viestivät hyvinvoinnistamme ulospäin.

Todellisuus on hyvinkin toisenlainen. Miksi ihmiset, joilla on kaikki ulkoiset kriteerit kunnossa, voivat niin pahoin? Juuri siksi. Siitä ihan oikeasta hyvinvoinnistamme vain hyvin pienet muruset ovat rahalla ostettavissa. Oma hyvinvointimme alkaa pysähtymisestä omien ajatusten ja toiveiden äärelle. Mitä sinä haluat tulevaisuudelta? Mitkä asiat tekevät sinut onnelliseksi? Mitä muutoksia sinun haaveidesi toteutuminen tarkoittaa nykyiselle elämällesi? Tämä ulkoisen hyvinvoinnin vaaliminen on nyt tältä vuosituhannelta niin nähty. Olisiko aika kääntää ajatukset sisäiseen hyvinvointiin?

Kuva: Pixabay